”Mahdoton on vain haaste”, toteaa erikoislääkäri Ville Leinonen, kun puhe tulee tutkimustyön parhaista puolista. Sinnikkyys tutkimuskentällä voikin olla yksi syy siihen, miksi Leinonen palkittiin Duodecim-seuran Nuoren tutkijan palkinnolla marraskuussa 2015. Palkinto myönnetään joka toinen vuosi erityisen ansioituneelle nuorelle tutkijalle, joka ei ole vielä täyttänyt 38 vuotta.

Leinonen on lähtöisin Pohjois-Karjalasta, mutta on omien sanojensa mukaan kuopiolaistunut opiskelujen myötä. Hän valmistui lääkäriksi Kuopion yliopistosta vuonna 2002, mutta lääkärin työn ohella myös tutkimus jäi kiinnostamaan.

”Tiede veti puoleensa jo opiskelun alkuvaiheessa. Neurokirurgia ja siinä etenkin selkäydin kiinnosti jo ennen opiskeluaikoja. Kukaan ei erityisesti tutkinut aihetta Kuopiossa vuonna 1996, joten virta vei selkäkivun pariin. Neurotieteet kiinnostivat myös, mutta fysiologian professori Osmo Hänninen osasi vetää untuvikkoa oikeista naruista ja päädyin tutkimaan selkäkipuja”, kertoo Leinonen.

Selkätutkimuksesta neurokirurgiaan

Leinonen teki lääketieteen syventävät opinnot selkäongelmista. Väitöskirjassaan hän käsitteli selän liikekontrollia ja sen häiriöitä selkäongelmissa. Hänen tutkimuksensa lähti kallistumaan selkäongelmista enemmän neurokirurgiaan, mutta rankaongelmat ovat hänen tutkimuskohteenaan edelleen kliinisen työn sekä yhteistyökumppaneiden kautta. Leinonen toimii tällä hetkellä neurokirurgian kliinisenä opettajana Itä-Suomen yliopistossa ja neurokirurgian erikoislääkärinä Kuopion yliopistollisen sairaalan Neurokeskuksessa.

Leinosen päätutkimusaiheena on tällä hetkellä normaalipaineinen hydrokefalia, eli aivojen nestekierron häiriö NPH. Se on oireyhtymä, jonka oireisiin kuuluvat älyllisten toimintojen etenevä heikkeneminen sekä kävelyn ja virtsanpidätyskyvyn vaikeus.

”NPH on osoittautunut äärimmäisen kiehtovaksi tutkimuskohteeksi. Alun perin innostuin aiheesta erikoistumisaikaan osin valmiina olleen aineiston kautta. NPH:n lisäksi myös samanaikaiset Alzheimerin taudin muutokset, tai harvinaisempina myös muiden hermosoluja rappeuttavien sairauksien piirteet, ovat lisänneet aiheen kiinnostavuutta. Nämä tekijät ovat lisänneet myös sairauksiin keskittyneiden yhteistyökumppaneiden kiinnostusta ja antaneet mukavan nosteen tutkimukseen”, kuvaa Leinonen.

NPH-geenin metsästystä

Leinosella on kädet täynnä erilaisten tutkimusprojektien kanssa. Yksi mielekkäimmistä on projekti, jossa tutkittiin Alzheimerin taudin biomarkkereita, eli erilaisia merkkimolekyylejä tai keinoja, joilla tautia voidaan ennakoida.

”Käytimme aivobiopsiaikkunaa, eli aivoista otettavaa näytettä, Alzheimerin taudin muiden biomarkkereiden, kuten Amyloidi-PET-kuvantamisen ja likvorin biomarkkereiden, validoinnissa. Tämänkin tutkimuksen pohjalta saatiin solmittua yritysyhteistyöprojekteja. Seuraavaksi odottelen mielenkiinnolla, mitä uusi TauPET-tutkimus, eli tau-proteiinin PET-kuvaus, tuo tullessaan. Erityisen kiintoisia ovat ne tapaukset, joilla aivokudos- ja likvorlöydökset eivät vastaa toisiaan.”

Tulevaisuudessa Leinonen aikoo metsästää NPH-geeniä tai -geenejä yhdessä tutkijakollegansa Mikko Hiltusen kanssa. Geenin etsimiseen kaksikko saa apua japanilaiselta yhteistyökumppanilta.

”Japanissa on meitä hienommat sukupuut, joista voi olla suurta hyötyä geenin löytämisessä. Jos ja kun löydämme NPH-geenin, niin Itä-Suomen yliopisto tarjoaa valmiit mahdollisuudet muokata geenin tutkimukseen sopivan eläinmallin. Lisäksi meillä on jo tiedossa riittävä joukko tautia sairastavia henkilöitä sukulaisineen, joiden avulla voimme ehkä avata tautimekanismin salattua maailmaa. Tuloksemme voivat tarjota uusia keinoja taudin tunnistamiseksi jo varhaisessa vaiheessa.”

Joka päivä oppii uutta

Vaikka tutkimustyö onkin Leinosen mukaan mielekästä, on se samalla kuitenkin myös haastavaa. Resurssit rajoittavat usein tutkimuksen tekemistä, jolloin aina jää jotain mielenkiintoista selvittämättä.

”Toisaalta ikuinen pieni niukkuus esimerkiksi ajassa ja rahassa ruokkivat luovuutta ja pakottavat karsimaan rönsyjä, joka voi tieteen näkökulmasta olla myös harmittavaa. Taloudellisia rajoitteita paikkaavat onneksi muun muassa innokkaat opiskelijat ja antaumuksella mukana olevat yhteistyökumppanit. Vaikuttava huippututkimus on kuitenkin mahdottomuus ilman riittäviä resursseja. Terveydenhuoltoa pitäisi tehostaa, mutta tehostamisen parasta työkalua, tutkimusta, ei ole varaa tehdä.”

Antoisimmaksi asiaksi tutkimustyössä Leinonen mainitsee uuden oppimisen joka päivä, ja hän rohkaisee muitakin uskaltautumaan omille epämukavuusalueilleen. Tulevaisuudessa hän aikoo jatkaa entisiä vahvuuksiaan sekä pyrkiä uusiin poikkitieteellisiin avauksiin tutkimuksessaan.

”Myös vapaa-ajasta suuri osa menee tutkimuksen parissa, mutta samalla ehtii näkemään hieman ympäröivää maailmaa. Rentoudun parhaiten perheen parissa, joskus jopa anopin lihapadan ääressä. Vapaa-ajalla koitan ehtiä myös harrastaa, pääasiassa rakentamista ja lukemista, joskus myös metsästystä.”

Nuori: Tuo omat ideasi esiin!

Kuinka Leinonen innostaisi tutkijanuraa pohtivaa nuorta?

”Työtä pelkäämättä rohkeasti kokeilemaan vaan! Kannustan hankkimaan mahdollisimman monipuoliset taustatiedot ja valmiudet, eli sivistämään itseään. Toisaalta koskaan ei liene liian vanha oppimaan uusia kujeita. Jos lamppu syttyy, nuoren innostus voi tarttua myös ohjaajaan, eli nostakaa myös omia ideoita esiin. Älkää lannistuko, jos aita nousee pystyyn, koska sen voi aina kiertää tai keksiä uutta. Leipä ei välttämättä ole yhtä leveä kuin Prisman kassalla, mutta tutkimuksen parissa karttuva henkinen pääoma on korvaamatonta, jos tiedettä suunnittelee osaksi tulevaisuuttaan.”

Teksti: Anna-Riikka Oravakangas

Kuvat: Riitta Myöhänen, Ville Leinonen ja Pond5