Kaularangan kulumasairaudet eli oireita aiheuttava välilevyn pullistuma ja luinen kuluma eli spondyloosi ovat tavallisimpia kirurgisesti hoidettavia selkärangan sairauksia. Niiden esiintyvyys lisääntyy iän myötä, mutta niitä tavataan myös nuorilla aikuisilla. Väitöskirjassani tutkin, mikä on pitkäaikaisennuste nuorilla aikuisilla, jotka on leikattu kaularangan kulumasairauksien vuoksi.

Kaularanka koostuu luisista nikamista ja niiden välissä olevista joustavista välilevyistä. Välilevyt mahdollistavat rangan liikkeen ja toimivat iskunvaimentimina. Kaularanka on selkärangan liikkuvin osa: sen täytyy mahdollistaa niskan ja pään laajat liikkeet mutta samaan aikaan tukea ja suojata nikamien läpi kulkevaa selkäydintä. Kun kaularankaa leikataan, haasteena onkin säilyttää nämä ominaisuudet.

Iän myötä välilevyt rappeutuvat. Niiden nestepitoisuus pienenee, jolloin niiden kyky joustaa ja kantaa painoa heikkenee. Tämä kuormittaa välilevyjen ulkokehää, johon saattaa tulla repeämiä ja välilevy voi pullistua siitä ulos. Pullistuma voi painaa ja ärsyttää yläraajoihin meneviä hermoja ja selkäydintä, mikä voi aiheuttaa kipua raajoihin, tuntohäiriöitä ja lihasheikkoutta.

Välilevyjen rappeutuminen lisää nikamien välisten nivelten kuormitusta, johon elimistö reagoi muodostamalla nivelten ympärille uutta luuta, joka voi ahtauttaa hermorakenteita. Tätä kutsutaan spondyloosiksi.

Luudutusleikkaus kaularangan kulumasairauksien tavallisin kirurginen hoitomuoto

Useimmiten kaularangan kulumasairauksien oireet paranevat itsestään ajan myötä, mutta toisinaan kaularangan kulumasairaudet vaativat leikkaushoitoa. Yleisin leikkausmenetelmä on etukautta tehtävä luudutusleikkaus, jossa kaulalla olevasta lyhyestä viillosta poistetaan rappeutunut välilevy ja spondyloosi. Kyseinen nikamaväli luudutetaan eli jäykistetään asettamalla poistetun välilevyn tilalle implantti.

Yleensä liike kyseisessä nikamavälissä loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Se ei kuitenkaan rajoita kaulan liikeratoja. Luudutuksen on ajateltu vakauttavan rankaa.  Luudutus kuitenkin muuttaa muiden nikamavälien asentoa ja kuormitusta.

On arveltu, että tämä voisi kiihdyttää leikatun välin viereisten nikamavälien kulumista aiheuttaen viereisten välien tautia. Sen merkitys korostuu nuorena leikatuilla potilailla. Myöhempi kaularangan sairastavuus voi tulla merkittäväksi taakaksi sekä potilaalle että yhteiskunnalle.

Pitkäaikaisennuste luudutusleikkauksen jälkeen

Tutkimme alle 40-vuotiaana kaularangan kulumasairauksien vuoksi leikattujen potilaiden uusintaleikkaustarvetta, niska-hartiaoireita, elämänlaatua ja työllisyyttä. Aineistona olivat vuosina 1990–2005 HYKSin Neurokirurgian klinikassa leikatut potilaat.

Kaularankasairaus vaikutti potilaiden elämänlaatuun myös pitkäaikaisseurannassa: potilaiden elämänlaatu oli matalampi kuin THL:n Terveys2011-aineistosta poimitulla samanikäisellä keskimääräistä väestöä vastaavalla vertailuryhmällä. Potilailla oli edelleen oireita niska-hartiaseudulla, joskin ne olivat melko lieviä. Potilaiden työllisyysaste oli samankaltainen kuin muulla väestöllä, eli potilaat olivat työhön kykeneviä niskaoireista huolimatta. 13 prosenttia potilaista joutui uusintaleikkaukseen kymmenen seuraavan vuoden aikana ja kymmenellä prosentilla uusintaleikkaus tehtiin viereisiin väleihin.

Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että tupakointi lisäsi merkittävästi riskiä joutua uusintaleikkaukseen.

Välilevyproteesi – uusi vaihtoehto luudutukselle?

Tällä vuosituhannella perinteisen luudutusleikkauksen rinnalla on alettu käyttää välilevyproteesia. Sen sijaan että väli jäykistettäisiin, nikamaväliin laitetaan välin liikkeen säilyttävä proteesi. Idea on sama kuin esimerkiksi lonkan tai polven tekonivelleikkauksissa, joissa nivel korvataan keinonivelellä, joka vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäistä niveltä. Tämä vähentänee muihin nikamaväleihin kohdistuvaa kuormitusta ja siten pienentänee viereisten välien taudin kehittymisen riskiä.

Menetelmä voisi soveltua erityisen hyvin nuorille potilaille, joilla kaularanka on vielä hyvin liikkuva. Menetelmä on yleistynyt vasta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, joten sen pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä täysin tunneta.

Väitöstutkimuksessani vertasimme myös välilevyproteesimenetelmällä leikattujen ja perinteisellä luudutusmenetelmällä hoidettujen potilaiden pitkäaikaisennustetta. Aineistona olivat HYKSin Neurokirurgian klinikassa vuosina 2006–2012 välilevyproteesilla leikatut potilaat sekä luudutusleikkauksella hoidetut verrokkipotilaat.

Tutkimuksessa ei ilmennyt merkittäviä eroja ryhmien välillä uusintaleikkaustarpeessa, niska-hartiaseudun oireissa, elämänlaadussa tai työllisyydessä. Aineistomme oli kuitenkin varsin pieni (39 proteesipotilasta). Vaatiikin vielä lisätutkimusta, millainen on välilevyproteesin teho viereisten välien taudin estämisessä pitkällä aikavälillä.

Teksti: väitöskirjatutkija, LL Tuomas Hirvonen, Helsingin yliopisto

Kuvat: Tuomas Hirvonen, Mostphotos

Kirjoitus on viimeinen osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun Väestön terveyden tohtoriohjelman ja Suomen Akatemian "Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani" -kurssin juttusarjaa.