Mitä on populismi? Millä tavalla sitä käsitellään ja esitetään mediassa? Kuinka poliittinen viestintä muuttuu mentäessä Pohjoismaasta toiseen vai muuttuuko se? Akatemiatutkija Juha Herkman starttaa parhaillaan hanketta, joka tutkii pohjoismaista populismia mediassa.

Timo Soini kommentoi uutisissa Kreikan vakuussopimusta ja rahojen pitkää takaisinmaksuaikaa taannoin sananlaskulla ”ennen kurki kuolee kuin suo sulaa”. Soini kiteyttää hankalan ja käsitteellisen asian niin, että kuulija ymmärtää. Onko se populismia? Myös päähallituspuolueiden ministereitä, Jutta Urpilaista ja Jyrki Kataista on haukuskeltu välillä populisteiksi. Mitä käsitteellä noin yleensä tarkoitetaan Juha Herkman?

”Populismi on käsitteenä kuin saippuapala, siitä ei saa otetta, sitä käytetään monella tavalla. Tällä hetkellä populisteiksi nimetään opposition, lähinnä perussuomalaisten edustajia. Vuosien varrella oikeistoa ja vasemmistoa tai kommunisteja on yhtä lailla haukuttu populisteiksi.” Herkman näkee, että populismi voi olla myös retoriikkaa, muttei kokonaan. Toisaalta se on lyömäase ja toisaalta siitä voidaan tehdä arvostettava ominaisuus. Esimerkiksi Vennamo ja Soini ovat rakentaneet myönteistä merkitystä sanalle. Herkmanin mukaan joka puolueesta löytyy sanaseppoja. Silti populismia käytetään haukkumasanana silloin kun halutaan sulkea jotakin ääniä pois julkisesta keskustelusta. Media puolestaan vaalii draamaa ja vastakkainasetteluja. Populistisista avauksista saa helposti tarttumapintaa ja yleisöä kiinnostavia uutisia.

”Ajatellaanpa vaikka perussuomalaisten kannattajia. Populismi ei voi olla pelkkää retoriikkaa, siihen liittyy paljon arvoja ja ideologioita, jotka löytävät kaikupohjaa esimerkiksi vallitsevaan järjestelmään pettyneistä ihmisistä.” Perussuomalaisten nousua Herkman pitää jossain suhteessa raikkaana asiana koko maamme poliittiselle kulttuurille. ”Sen myötä keskusteluun on nostettu aiemmin vaiettuja aiheita.”

Herkman on tutkinut poliittista viestintää noin seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana poliittisessa kentässä ja viestinnässä on tapahtunut paljon. Politiikan tieteiden parissa populismia on tutkittu, nyt ilmiö valottuu mediatutkimuksen näkökulmasta.

Arvot ja moraali mukaan

”Euroopassa populismi on noussut, se liitetään monessa maassa äärioikeistoon. Pohjoismaissa on myös vahva populistinen liike, olemme suhteessa toisiimme melko lähekkäin, mutta erojakin löytyy.” Samalla myös viestinnän kenttä on muuttunut. Verkon merkitys on kasvanut ja kansalaiskeskustelu rönsyilee. Netissä oleva aineisto ei kuitenkaan välttämättä säily ja se muuttuu nopeasti. Median muutoksen myötä myös politiikka on muuttunut. ”Politiikkaan on tullut mukaan keskustelu arvoista ja moraalista. Tunne ja tunteisiin liittyvät asiat ovat nousseet selvästi esille. Yksi isoista kysymyksistä onkin, miten tämä liittyy populismiin?”

Kansa vai eliitti?

Onko Populismin nousussa kyse kansan ja valtaeliitin välisestä kamppailusta?

”Tämä kansa–eliitti-vastakkainasettelu yksinkertaistaa liikaa asioita. Ja siihen liittyy hankalaa käsitteiden määrittelyä. Kuka ja mikä on kansa? Keitä siihen kuuluu, kuka ei kuulu kansaan? Onko valtaeliitti määriteltävissä ja keitä siihen kuuluu? Monen populistin näkökulmasta kansa on kaltoin kohdeltu. Kuka niin on tehnyt?” Herkman näkee kuitenkin väitteen politiikan yläluokkaistumisesta yhdessä suhteessa paikkansa pitävänä. Valtakunnan politiikkaan pääsy on edellyttänyt suuria resursseja. Se karsii vähävaraisemmat ja ilman puolueensa tukea kamppailevat kisasta pois. Sosiaalinen media ja populismi ovat kuitenkin selkeästi madaltaneet politiikkaan pääsyn kynnystä.

Vasta alkavan, monivuotisen tutkimuksen aikana Herkman analysoi pohjoismaisten populistipuolueiden kuvaa mediassa. Tietoa kerätään pääasiassa valtamediasta, iltapäivälehdistä ja television pääuutiskanavilta. Myös pilakuvia ja sosiaalista mediaa on aikomus tarkastella. Kiinnostavaa on nähdä, millaisia kysymyksiä populistipuolueista nostetaan esille eri maissa ja miten median kerronnan tavat poikkeavat toisistaan.

Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Juha Herkman, Kari ja YLE