Musiikkiantropologina ja etnomusikologina Jarkko Niemeä kiinnostaa ihmisen musiikillinen luova ilmaisu kytkeytyneenä ihmisen yhteisöllisyyteen. Hän on keskittynyt tutkimaan työkseen pohjoisten alkuperäiskansojen suullisia kulttuureja, jotka ovat olleet lähes täysin tuntemattomia maailmalle vielä 2000-luvun vaihteeseen asti. Vuosien varrella Niemi on kerännyt poikkeuksellista tutkimusaineistoa mm. läntisten nenetsien lauluperinteistä.

Musiikin muodot ja käyttöyhteydet pohjoisten kansojen perinteissä

Akatemiatutkija Jarkko Niemi opiskeli aikoinaan Tampereen yliopistossa, pääaineenaan nykyisin musiikintutkimukseksi kutsuttu kulttuurintutkimuksen erikoisala. Sivuaineinaan hän luki sosiologiaa, sosiaaliantropologiaa, kehitystutkimusta, tiedotusoppia ja venäjän kieltä. Venäjää opiskellessaan Niemi tutustui Neuvostoliiton eri etnisiin ryhmiin, joista suurin osa oli suomalaisille melko tuntemattomia.

”Samoihin aikoihin kiinnostuin musiikin muodoista ja käyttöyhteyksistä pohjoisten kansojen perinteissä. Näin päädyin suomalaisen uralistiikan tutkimushistorian, muun muassa M. A. Castrénin, August Ahlqvistin, K. F. Karjalaisen, Artturi Kanniston, Toivo Lehtisalon ja Kai Donnerin tutkimusten ja aineistojen pariin.”

Niemi vieraili 1980-luvun lopulla pohjoisten kansojen opiskelijoita kouluttavassa Herzen-yliopistossa Pietarissa. Vierailujensa innostamana hän ryhtyi luomaan analyyttista kuvausta suomalaisten etäisimpien kielisukulaisten musiikillisten perinteiden alueellisista kokonaisuuksista.

Niemeä kiinnostavat pohjoisten etnisten ryhmien musiikkiperinteet, jotka ovat miltei kokonaan paikallisilla kielimuodoilla laulettua perinnettä. Hän on keskittynyt tutkimuksessaan erityisesti samojedikieliä puhuvien nenetsien, enetsien, nganasanien ja selkuppien sekä obinugrilaisia kieliä puhuvien hantien ja mansien musiikkiperinteisiin.



Kuloin nenetsien ja komien talvileirissä maaliskuussa 2002. (Kuva: Aleksandr Leont’ev.)

”Esimerkiksi nenetsien laulut tarkoittavat rakenteellisesti vain nenetsien lauluja, koska kukaan muu ei laula samalla kielellä ja samalla tavalla. Olen kiinnostunut myös perinteiden paikallisista kielimuodoista ja nimenomaan kielen ja lauluilmaisun suhde on keskeistä tutkimuksessani. Vuosien saatossa olen saanut tehdä paljon yhteistyötä suomalaisten kielentutkijoiden kanssa, näin olen voinut vahvistaa tutkimushankkeissa tarvitsemaani kielitieteellistä osaamista.”

Paikalliset suulliset perinteet merkitsevät ihmisille paljon

Tällä hetkellä Niemi työstää vuosikymmenten aikana kertynyttä tutkimusaineistoaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

”Aineisto sisältää pohjoisilla seuduilla tekemiäni lauluäänityksiä ja ihmisten kanssa keskusteltua kulttuurin oppia, laulujen tekstejä, käännöksiä ja selityksiä. Näiden pohjoisten seutujen paikallisperinteiden yksi kiinnostavimpia piirteitä on niiden säilyminen suullisina perinteinä 2000-luvun kynnykselle, usein hyvinkin konservatiivisissa olosuhteissa. Vanhakantaisilla paikallisilla suullisen perinteiden muodoilla on ollut ihmisille suuri merkitys näihin päiviin asti.”

Niemi mainitsee paikallisperinteiden monitahoisista muodoista muutamia esimerkkejä. Pitkät, jopa eeppisluonteiset kertovat laulut ovat olleet esittäjän performanssia ja kuulijoiden ajanvietettä. Henkilölaulut ovat edustaneet jokaiselta ihmiseltä vaadittua säveltäjäntaitoa, suullista kronikointia ja yhteisön suhdeverkoston hahmottamista.Rituaalilaulut taas ovat edustaneet paikalliskulttuurin käsitystä henkien ja jumalten maailmasta ja ihmisen mahdollisuuksista kommunikoida tämän maailman kanssa. Tyylillisesti paikallisperinteet eivät välttämättä muodosta yhtenäisiä kokonaisuuksia, mutta kielen ja lauluilmaisun suhde muodostaa laulukielille ja -tyyleille mielenkiintoisia rajoja pohjoisilla alueilla.

”Esimerkiksi nenetsit laulavat kaikki laulunsa samalla lauletun säkeen pohjakaavalla, asuivatpa he sitten Vienan meren rannalla tai Siperian taigassa. Yksi säemuoto on levittäytynyt tuhansien kilometrien kaistaleelle Siperiassa ja Luoteis-Venäjällä, sille alueelle, mille nenetsienkin esi-isät. Voi toki olla, että nenetsit ovat oppineet laulamaan niiden tuntemattomien väestöjen lauluja, jotka he sulauttivat vuosisatojen vieriessä omaan väkeensä pohjoisilla seuduilla. Taimyrin enetsien ja nganasanien lauluperinteiden muodot muistuttavat tyylillisesti nenetsiläisiä, mutta etelämpänä asuvien selkuppisamojedien lauluperinteet ovat kuitenkin jo aivan muuta, kielisukulaisuudesta huolimatta.”

Läntisimpien nenetsien kieli- ja perinnetilanne on heikentynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla

Niemellä on parhaillaan työn alla myös läntisten nenetsien lauluperinteistä kertova aineisto. Venäjän Arkangelin läänin ja Komin tasavallan pohjoispuoleisilla tundraseuduilla omassa Nenetsien autonomisessa piirikunnassa asuvat nenetsit ovat olleet tekemisissä alueiden venäläisen ja komilaisen valtaväestön kanssa intensiivisemmin kuin Uralin itäpuoliset Siperian nenetsit. Tästä syystä läntisimpien nenetsien kieli- ja perinnetilanne on valitettavasti heikentynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla huomattavasti.

”Tällainen kulttuurinen tilanne on erityisen ikävä, koska läntisimpien nenetsien lauluperinteissä on havaittavissa ainutlaatuisia paikallisia tyylillisiä tuntomerkkejä, jotka nostan tutkimuksessani esille ja joiden historiallista taustaa yritän selventää. Läntisten nenetsien perinteistä ei ole aiemmin juurikaan kirjoitettu, koska aineistoja on ollut saatavilla vähän. Nyt tilanne on toinen, koska olen itse tallentanut läntisten nenetsien seuduilta lauluperinnettä kahdelta varsin tuottoisalta matkalta. Lisäksi olen koonnut tutkimukseni oheismateriaaliksi myös muiden tallentajien arkistoaineistoja.”

Konkreettinen äänianalyysi paljastaa kerta toisensa jälkeen, kuinka hauras suullisen perinteen esitys on. Jos sitä ei voida tallentaa, siitä ei jää paljoakaan kerrottavaa. Tallennettuna sitä voidaan tarkastella tutkijan omassa ajassa niin hidastettuna, nopeutettuna kuin muihin aineistoihin vertailtuna.

 

Käynnissä äänitysessio metsänenetsien leirissä Halja-Tossa Pur-joella vuonna 1998. (Kuva: Tapani Salminen.)

”Pohjoisten alkuperäiskansojen kulttuuri-ilmaisun muotojen ymmärtämiseen on usein liittynyt hieman väheksyvä ulkopuolisen näkemys. Poikkeaahan esimerkiksi lauluilmaisu melko paljon eurooppalaisen taidemusiikin esityskäytäntöjen tarkkuudesta ja puhtaudesta. Tällaisesta arvomaailmasta käsin alkuperäiskansojen taide saattaa vaikuttaa epämääräiseltä tai säännöttömältä.”

Niemi kuitenkin huomauttaa, että jos tutkija kykenee löytämään analyyttiselle ymmärrykselleen mittapuun pikemminkin tutkittavan kulttuurin omasta maisemasta, kokemus ja ymmärrys muuttuvat. Samoin alkaa hahmottua laulun äänellisen arkkitehtuurin kauneus.

Niemi esitelmöimässä Vienan Kemissä 8.9.2013. (Kuva: Pekka Huttu-Hiltunen.)

Dokumentoiduista tutkimusaineistoista jää tallenteet myös paikallisille

Kun aineistot on dokumentoitu, niistä jäävät tallenteet myös paikallisille: ”Tämä on itselleni yksi tärkeimmistä tämän hankkeen tulosten hyödyntämisen muodoista. Useat paikallisperinteet alkavat olla kriittisessä tilassa, koska taitavat esiintyjät ovat omien havaintojeni mukaan 1930-luvulla syntyneitä. Seuraavien ikäpolvien kohdalla tapahtuu merkittävä murros ja jo 1960-luvulla syntyneiden perinnetaidot ovat paikoitellen paljon heikompia. Kaikki tämä yhdistyy tietenkin kielitaitoon. On itsestään selvää, että kielitaito on suullisen kulttuurin välttämätön perusta.”

Niemen mukaan viime aikoina on saatu lupaavia tuloksia erilaisista paikalliskielten taitoa kohentavista intensiivisen kielenopetuksen projekteista.

”Toivoisin, että laulutallenneaineistoilla olisi vastaavanlainen rooli perinteiden elvyttämisessä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa. On paljon helpompi ylläpitää puhetaitoa kuin laulutaitoa, koska laulutaito vaatii myös perinteisen runomitan täydellistä, lähes vaistonvaraista hallintaa.”

Tutustu: Jarkko Niemi on äänittänyt v. 2002 levyn: ”Songs of the Nenets of the Kanin Peninsula performed by ELIZAVETA PAVLOVNA ARDEEVA”.

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Jarkko Niemi, Aleksandr Leont’ev, Tapani Salminen, Pekka Huttu-Hiltunen ja Maailman musiikin keskus.