Sepelvaltimotaudin juuret löytyvät nuoruudesta

Valtimonkovettumatauti ja sepelvaltimotauti ovat merkittäviä kansantauteja, jotka ovat edelleen yleisimpiä kuolinsyitä Suomessa viime aikojen myönteisestä kehityksestä huolimatta. Niiden kehitys alkaa jo lapsuudessa, kun valtimoiden sisäpintaa verhoavan sisäkalvon alle alkaa kertyä kolesterolia sekä sen seurauksena tulehdussoluja. Tauti voi kehittyä oireettomana vuosikymmeniä suonen seinämän kertymien vähitellen paksuuntuessa ja laajetessa. Usein taudin ensioireena on sydämen verenkierrosta vastaavan sepelvaltimon tukkeutumisesta aiheutuva sydänlihaksen äkillinen hapenpuute eli sydänkohtaus.

Valtimonkovettumataudin kehitykseen vaikuttavat riskitekijät, kuten tupakointi, lihavuus, veren kolesterolitasot sekä verenpaine. Elintapoihin liittyvien seikkojen lisäksi perintötekijät vaikuttavat taudin kehittymiseen. Myös oireettoman henkilön sepelvaltimoiden kalkkeutuminen on osoitus valtimonkovettumataudin olemassaolosta ja kalkkeumien määrä on suoraan yhteydessä sepelvaltimotaudin kokonaislaajuuteen sekä sydäntapahtumiin ja kuolemiin. Sepelvaltimoiden kalkkeutuminen voidaan todeta ja sen laajuus mitata tietokoneleikekuvauksella.

LASERI-seurantatutkimus tuottaa arvokasta tietoa tutkijoille

Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli selvittää sepelvaltimoiden kalkkeutumien yleisyyttä oireettomilla henkilöillä. Arvioin myös, ovatko oireettomien henkilöiden nuoruudessa ja aikuisiällä havaitut sepelvaltimotaudin riskitekijät yhteydessä aikuisiällä mitattuun sepelvaltimoiden kalkkeutumiseen. Tutkimus toteutettiin osana Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -projektia (LASERI).

LASERI-projekti on vuodesta 1980 lähtien toteutettu seurantatutkimus, johon osallistuvia henkilöitä on seurattu säännöllisin väliajoin viidellä paikkakunnalla: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Seurantakerroilla tutkittavilta on mitattu laajasti valtimonkovettumataudin riskitekijöiden tasoja. Vuonna 2008 lähes kuudellesadalle 40–46 -vuotiaalle tutkittavalle tehtiin sydämen tietokoneleikekuvaus sepelvaltimoiden kalkkeutumien toteamiseksi.

Sepelvaltimotauti kehittyy pitkään oireettomana

Sepelvaltimoiden kalkkeutumia löytyi noin 19 prosentilta tutkittavista. Esiintyvyys miehillä oli yli kaksinkertainen naisiin verrattuna ja vanhemmilla tutkittavilla esiintyvyys oli nuorempia korkeampi.  

Tutkimuksessa todettiin, että nuoruudessa 12–18 -vuotiaana mitattu veren niin sanotun huonon eli LDL-kolesterolin määrä sekä verenpainetaso olivat yhteydessä sepelvaltimoiden kalkkeutumiseen aikuisiällä. Näiden riskitekijöiden lisäksi myös esimerkiksi veren kokonaiskolesterolin tasot olivat keskimäärin koko seuranta-ajan korkeammat niillä, joilla todettiin kalkkeutumia kuvauksessa.

Tulokset vahvistivat, että sepelvaltimotauti kehittyy oireettomana pitkään ennen taudin aiheuttamia oireita, sillä noin viidenneksellä oireettomista tutkittavista oli todettavissa sepelvaltimoiden kalkkeutumista. Merkillepantavaa oli, että nuoruudessa mitatut sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasot olivat yhteydessä aikuisiällä todettuun oireettomaan sepelvaltimotautiin osittain aikuisiän tasoista riippumatta.

Tätä ennen vain yhdessä aiemmassa tutkimuksessa oli todettu lapsuudessa mitatun painoindeksin ja myöhemmin kehittyvien sepelvaltimoiden kalkkeutumien yhteys. Yhdessä nämä tulokset tukevat näkemystä siitä, että sepelvaltimotaudin kehitykseen vaikuttavat jo lapsuuden ja nuoruusiän elintavat. Tämän vuoksi jo nuorten elintapoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta saataisiin ehkäistyä tai hidastettua sepelvaltimotaudin kehittymistä.

Teksti: LL Olli Hartiala, Turun kliininen tutkimusohjelma, Turun yliopisto

Kuvat: Anssi Hartiala ja Mostphotos

Kirjoitus on osa Turun yliopiston tutkijakoulun (UTUGS) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja Turun yliopiston verkkosivuilta.