Suomessa yli puolet työikäisistä on ylipainoisia ja diabeteslääkkeiden vuoksi erityiskorvausta saavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana. Ylipaino ja siihen liittyvät metaboliset sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, ovat kasvavia kansanterveydellisiä haasteita ympäri maailman. Tutkijatohtori Hanna Konttinen, 34, tutkii ihmisten syömiskäyttäytymistä ja painonmuutoksiin vaikuttavia psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä ja sitä, miten näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa.

Konttinen toteaa elinympäristömme muuttuneen aikojen saatossa: herkullista ja houkuttelevaa ruokaa on nykyisin lähes jatkuvasti saatavilla. Lisäksi elämäntapamme on muuttunut liikunnallisesti passiivisemmaksi. Näiden muutosten myötä ei ole ihme, että ylipaino koskettaa yhä useampaa.

”On tärkeää kehittää toimenpiteitä ja keinoja, jotka auttavat ihmisiä terveellisten elintapojen omaksumisessa ja ylläpitämisessä. Itse edistän tätä työtä tutkimukseni avulla. Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää esimerkiksi ravitsemusneuvonnassa tai elintapamuutoksissa.”

Konttinen väitteli aiheesta vuonna 2012. Hän tarkasteli väitöskirjassaan negatiivisiin tunteisiin, motiiveihin ja itsesäätelyyn liittyviä tekijöitä sekä sitä, miten ne ovat yhteydessä ruokatottumuksiin ja ylipainoon suomalaisessa väestöaineistossa (DILGOM 2007 -tutkimus, joka toteutettiin osana kansallista FINRISKI 2007 -tutkimusta). Hän tutki myös sosioekonomisten ryhmien välisiä eroja ruokatottumuksissa ja ruokavalintojen taustalla vaikuttavissa motiiveissa.

Tutkimuskohteena ruokatottumusten ja painon muutokset eri väestöryhmissä

Väiteltyään Konttinen sai Suomen Akatemian tutkijatohtorirahoituksen vuosiksi 2013–2016. Nykyisessä tutkimusprojektissaan hän jatkaa samantyyppisten teemojen parissa kuin väitöskirjassaan, mutta nyt uutta on erityisesti geneettisten tekijöiden huomioiminen.

”Tutkin psykososiaalisten ja geneettisten tekijöiden vaikutuksia ruokatottumusten ja painon pitkäaikaisiin muutoksiin eri väestöryhmissä. Olen kiinnostunut etenkin syömiskäyttäytymisen psykologisesta puolesta, kuten tunnesyömisestä, erilaisista ongelmista syömisen hallinnassa ja syömisen rajoittamisesta.”

Aineistoina Konttinen käyttää useita laajoja seurantatutkimuksia, joissa on yhteenlaskettuna lähes 10 000 tutkittavaa. Mukana on muun muassa suomalaisia työikäisiä aikuisia, suomalaisia nuoria kaksosaikuisia sekä ruotsalaisia lihavuusleikattuja tai tavanomaista lihavuushoitoa saaneita potilaita.

”Olemme esimerkiksi havainneet, että kontrolloimaton syöminen ja tunnesyöminen selittävät osittain tiettyjen geenivarianttien ja ylipainon välistä yhteyttä suomalaisessa aikuisväestössä. Ruokahaluun liittyvät piirteet voivat siis olla yksi mekanismi, jonka kautta geenit vaikuttavat painoon. Huomasimme myös, että tunnesyöminen ennusti suurempaa painon nousua viiden vuoden seurannan aikana erityisesti naisilla, kun taas muut syömiskäyttäytymispiirteet eivät olleet yhteydessä painon muutoksiin.”

Kipinä tieteeseen syttyi jo yläasteella

Konttinen ei päätynyt tutkijaksi sattumalta. Tiede ja tutkimus alkoivat kiinnostaa häntä jo yläasteella.

”Asioihin syventyminen ja halu ymmärtää niitä paremmin ovat aina olleet luonteenomaisia minulle.

Esimerkiksi yläasteella tein tutkielman Titanic-laivan uppoamisesta. Innostuin työn tekemisestä ja aiheesta niin, että päädyin lopulta yliopiston kirjastoon lukemaan sen aikaisia Helsingin Sanomia mikrofilmiltä saadakseni paremman kuvan onnettomuuden uutisoinnista ja tapahtumien kulusta.”

Lukiossa Konttisessa heräsi innostus ymmärtää paremmin ihmisten käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lukion jälkeen Helsingin yliopisto tuntuikin luontevalta valinnalta syntyperäiselle helsinkiläiselle.

Sosiaalipsykologia veti pidemmän korren

”Ylioppilaskirjoitusten jälkeen minua kiinnostivat psykologia ja sosiaalipsykologia. Lopulta tein valinnan pääsykoekirjojen perusteella: sosiaalipsykologia yksinkertaisesti imaisi minut mukaansa kiinnostavine tutkimuksineen ja teorioineen.”

Ylioppilaskeväänä valmistautumiseen ei kuitenkaan jäänyt riittävästi aikaa, joten yliopisto-opiskelupaikka jäi ensimmäisellä yrittämällä saamatta. Toisella kerralla Konttinen valmistautui pääsykokeeseen useita kuukausia ja opiskelupaikka aukesi.

”Muistan edelleen, miltä tuntui kesällä 2002 avata valtiotieteellisestä tullut kirje ja huomata olleensa niiden noin viiden prosentin joukossa, jotka sinä vuonna valittiin opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Se oli mahtavaa!”

Tutkimusavustajana opintojen ohella

Motivoitunut Konttinen edisti maisteriopintojaan hyvässä tahdissa. Hän työskenteli opintojen ohella tutkimusavustajana Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksella sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella psykososiaalisiin tekijöihin ja terveyteen liittyvissä tutkimusprojekteissa. Myös Konttisen gradu liittyi näihin teemoihin ja tutkimusaineistoihin.

”Tässä vaiheessa tutkijakipinä oli jo syttynyt ja tiesin haluavani jatkaa tieteen ja tutkimuksen parissa. Maisteriksi valmistuttuani minulle tarjottiin tohtorikoulutettavan paikkaa Suomen Akatemian rahoittamasta nelivuotisesta tutkimushankkeesta, jossa tutkittiin ravitsemuksen, elämäntapojen ja perintötekijöiden yhteyttä lihavuuteen ja metaboliseen oireyhtymään. Jatko-opinnot johtivat väitöskirjaan.”

Yhteisöllisyydestä potkua väitöskirjan tekemiseen

”Tein artikkeliväitöskirjan eli työni koostui neljästä tieteellisestä artikkelista ja näiden osatöiden yhteenvedosta. Artikkelit julkaistiin kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä. Palkitsevaa oli se, että työ rakentui pala palalta osatöiden myötä. Palautetta sain ohjaajien lisäksi artikkeleiden anonyymeiltä vertaisarvioijilta, jotka ovat saman alan tutkijoita usein jostakin toisesta maasta.”

Konttinen koki myös antoisaksi oman väitöskirjansa tekemiseen liittyneen sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden. Hän työskenteli osana suurempaa monitieteistä tutkimusryhmää ja osallistui tiiviisti esimerkiksi tutkijakoulun toimintaan.

”Pidimme aktiivisesti yhteyttä muiden jatko-opiskelijoiden kanssa myös vapaa-ajalla. Kävin jo väitöskirja-aikana kansainvälisissä tieteellisissä kongresseissa esittelemässä tutkimustuloksiani, mikä avasi aivan uuden maailman. Oli mahtavaa tavata alan johtavia tutkijoita, ja kuulla heidän tuoreimpia näkemyksiään sekä tutkimustuloksiaan. Usein näiden kongressien yhteydessä oli jatko-opiskelijoille tarkoitettuja työpajoja, jotka tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua muiden maiden opiskelijoihin.”

Taival tutkijana jatkuu

Tulevaisuudessa Konttinen aikoo ehdottomasti jatkaa tutkimuksen parissa.  Hän hakee parhaillaan useita tutkimusrahoituksia niin itselleen kuin tutkimusryhmälle.

”Minua kiinnostaa, miten terveellisen syömisen edistämistä voitaisiin kehittää yksilöllisemmäksi käyttäen hyväksi psykologista ja sosiaalipsykologista tutkimustietoa. Eli miten yksilöiden väliset erot esimerkiksi ruokahaluun liittyvissä piirteissä tai koetussa stressissä voidaan huomioida ravitsemusneuvonnassa? Mitkä ovat toimivimmat keinot lisätä vaikkapa kasvisten ja hedelmien kulutusta kroonisesta stressistä kärsivillä tai onko uusien stressinhallintakeinojen opettelusta hyötyä myös ruokatottumusten muuttamisessa? Haluan jatkaa sellaisten tutkimusten parissa, joiden tuottaman tiedon avulla voidaan edistää ihmisten psykologista hyvinvointia ja fyysistä terveyttä.”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Hanna Konttinen