Miten New Yorkin Bronxissa syntynyt mustien ja latinojen hip hop -kulttuuri oikein sopii härmäläiseen ympäristöön? Kysymys heräsi kulttuurimaantieteilijä Mervi Tervonmielessä, kun hän katsoi televisiosta dokumenttia Amerikan ghettorapista. Ohjelma antoi alkusysäyksen Tervon hip hop -kulttuurin leviämistä ja uusiin paikkoihin sopeutumista käsittelevälle tutkimushankkeelle.

Tervoa kiinnosti se, miten tiettyyn ympäristöön sidonnainen kulttuuri voidaan tuoda täysin erilaiseen ympäristöön. 

”Hip hop -kulttuuri herättää stereotyyppisiä mielikuvia graffitiseinien värittämästä kadusta, jossa räppäri räppää omasta jengistä ja porukka kerääntyy katutanssijoiden ympärille. Suomen ympäristö on kovin toisenlainen: ei ole jengikulttuuria, eikä rotukysymystä. Yhteiskuntaluokkien väliset erotkaan eivät ole kovin suuria verrattuna vaikkapa hip hopin syntyaikojen 1970-luvun amerikkalaiseen yhteiskuntaan”, Tervo toteaa.

Kulttuurit matkustavat globaalisti paikasta toiseen. Hip hop -kulttuuri on tullut Bronxista Suomeen ja tehnyt meihin selvästi vaikutuksen. Räpistä on tullut melkeinpä koko kansan hittilistamusiikkia ja graffiteja maalaavat jo espoolaiset mummotkin.

Kulttuuri-ilmiö maantieteilijän luupin alla

Mervi Tervo perehtyi tutkimuksessaan tarkemmin suomalaisen räp-musiikin erityispiirteisiin laajan musiikkivideoaineiston pohjalta. Oulun musiikkivideofestivaaliin kymmenen vuoden aikana lähetettyjen 112:sta videon kokoelma tarjosi kattavan läpileikkauksen kulttuuri-ilmiöön.

Tervo analysoi videoaineistoa niiden sisältämien amerikkalaisvaikutteiden, Suomi-sisällön ja muun paikkaan kytkeytymättömän visuaalisen aineiston pohjalta.

”Videomateriaalin jäsentäminen ja läpikäyminen oli iso työ, koska aineistoa oli paljon ja se oli niin monipuolista. Luokittelu oli välttämätöntä, jotta analyysia pystyi tekemään. Oman haasteensa toi se, että videoista piti tarkastella samanaikaisesti ääntä, kuvaa, lyriikkaa ja soundia”, Tervo kuvaa. 

Suomeen räp-musiikki rantautui 1980-luvun alussa elokuvien kautta, mutta aluksi levytyksiä tehtiin vain muutamia.

”Alussa tehtiin paljon huumori-räppiä, joka parodioi amerikkalaista tyyliä. Räp ei heti istunut Suomen kieleen, mutta 1990-luvulla aloittanut Fintelligens mukautti kieltämme riimittelyyn ja loi pohjaa suomiräpille. Hip hop -puristit olivat sitä mieltä, että huumori-räp, kuten Raptorin tuotanto teki hallaa koko räpkulttuurin kehittymiselle. Ilmiö hiljenikin kymmeneksi vuodeksi, kunnes 2000-luvun alussa päästiin uudelleen vauhtiin lukuisten uusien artistien myötä.”



Raptorin Oi beibi (Youtube)

Erityisesti Internetin ja sosiaalisen median nopea kehittyminen on mahdollistanut sen, että kuka tahansa voi tehdä levyn. Hajanainen nuorisokulttuuri eroaa aiemmasta aikakaudesta, jolloin kaikki kuuntelivat samaa Eppu Normaalia.

”Nykykulttuurin kenttä on sekoittuneisuudessaan haasteellinen ja ehkä siksi suhteellisen vähän tutkittu. Media-aineiston määrä verkossa on jo nyt valtavan suuri. Kulttuuri muokkautuu ja kehittyy yhtä nopeasti. Viime vuosina räppiin on sekoittunut yhä enemmän aineksia esimerkiksi tanssimusiikista ja viiden vuoden kuluttua hip hop -meininki tulee todennäköisesti näyttämään ihan toiselta kuin tänään.” 

Rankkaa ajankuvaa ja parodisia tyyppejä

Paikallisuus näkyy eri tavoin suomiräpissä. Lähiöelämästä kertova sisältö ei Tervon mukaan ole niin yleistä kuin äkkiseltään voisi kuvitella.  Enemmän teksteissä korostuvat biletys, alkoholi, verbaalinen kikkailu ja omaelämäkerralliset tarinat.

”Alkuvaiheessa oli enemmän jaottelua isompien kaupunkien välillä, mutta paikallisuuden merkitys on viime vuosina pienentynyt. Toki klubit sijaitsevat edelleen isommissa kaupungeissa ja jotkut, kuten Steen1 ja Shaka ovat selkeämmin lähiöräppäreitä, mutta netin myötä räppiä voi tehdä kuka tahansa missä vain.”

Steen1: Puuhamaa (Youtube)

Oman kielen käyttäminen on merkittävin tapa tuoda räp uuteen ympäristöön. Esimerkiksi Amoc räppää inarinsaameksi ja Tulenkantajat Rovaniemen murteella.

Amoc: Suomârâp Uarjih (Youtube)

Lokalisoituminen näkyy myös räp-tekstien kantaaottavuudessa.

”1980-luvulla Suomi oli vielä yhtenäiskulttuurin maa, mutta nyt olemme liukumassa kauemmaksi toisistamme. Suomessa on jo nähtävissä joidenkin asuinalueiden ghettoutumista ja alati kasvava syrjäytyminen näyttää muuttuneen pysyväksi ilmiöksi. Räpmusiikissa Paleface ottaa kantaa nykypolitiikkaan omissa lyriikoissaan. Myös Julma-Henri käsittelee yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Vakavia aiheita, kuten syrjäytymistä, väkivaltaa ja huumekuolemia ei pelätä ottaa esille.”  

Paleface: Miten historiaa luetaan? (Youtube)

Amerikan bling-blingillä, hienoilla autoilla, kromivanteilla, vähäpukeisilla naisilla ja kultakoruilla ei Suomessa suurta suosiota saa, jos itsensä ottaa liian vakavasti. Huumori, parodia ja itseironia on tehokas tapa sulauttaa vierasta kulttuuria omaan ympäristöön.

”Räpissä otetaan vapauksia ja videoilla esiintyy usein rakennettu hahmo. Petri Nygård parodisoi suomalaista ruotsinlaiva-sekoilukulttuuria ja Stig puolestaan tuo videoihinsa Amerikan meininkiä suomalaiseen tyyliin sovitettuna. MC Taagibörstan seksistiset lyriikat taas ovat ristiriidassa musiikkivideoilla esiintyvien reppanoiden kanssa.”

Teflon Brothers (feat. Stig & Meiju Suvas): Seksikkäin Jäbä (Youtube)

Suomiräpin määrittäminen on siis haastava tehtävä. 

”Tyylit eroavat toisistaan huomattavasti. Toisessa päässä on Cheekin ja Elastisen kaupallinen, poppia lähentelevä tuotanto ja toisessa ääripäässä Julma-Henrin metallimusiikkia muistuttava materiaali”, Tervo pohtii.

Materiaalista löytyy myös epämiellyttäviä sävyjä erilaisten alakulttuurien piiristä.

”Verkosta löytyy myös huumorin kaavun tai maskien ja naamioiden alle piilotettua väkivaltaa ja naisvihaa.”

Suomalaisessa hip hop -kulttuurissa riittää vielä paljon tutkittavaa, Tervo toteaa.

”Minua kiehtoisi tutkia erityisesti sellaisia paikallisia alakulttuureja, joista jää vain vähän jälkiä verkkoon. Olen iloinen siitä, että suomalaisen hip hopin tutkimus on lähtenyt kehittymään. Luvassa on kiinnostavia väitöskirjoja ja uusia, yllättäviäkin näkökulmia”.

Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Risto Alatarvas ja Pixmac.fi