Tutkija antaa äänen ikääntyneiden perhehoitajille

Hoitomuotoon liittyy positiivisia näkökulmia, kuten vanhuksen yksinäisyyden ja turvattomuuden väheneminen. Näkökulmissa on myös huolenaiheita, kuten perhehoitajien jaksaminen ja hoitoon pääsyn kynnys. Vuonna 2017 perhehoidossa oli noin 700 ikääntynyttä, mutta hallitus haluaa lisätä määrää.

Oikeita päätöksiä varten tarvitaan siis kiireesti tietoa. Emilia Leinonen valottaa aihetta akateemisella tasolla ensimmäisenä Suomessa tekemällä aiheesta väitöskirjaa ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä (CoE AgeCare), jota Suomen Akatemia rahoittaa (2018–2025).

Työhön liittyvä JES!-fiilis yllättää Leinosen usein kävelyllä, kun jokin keskeneräiseen artikkeliin liittyvä ongelmallinen asia yhtäkkiä kirkastuu. Kuva: Matti Rasa

Milaista perhehoito on?

Yhden perhehoitajan luona voi asua neljä ikääntynyttä, kahden luona kuusi.

"Perhehoitaja saa verojen jälkeen keskimäärin 1 000 euroa yhtä hoidettavaa kohden kuukaudessa", Leinonen kertoo. "Perhehoito ei ole palkkatyötä, vaan kunnan kanssa tehdyn toimeksiantosopimuksen perusteella saa kuukausipalkkion ja kulujen korvauksen. Kuukaudessa hoitajalla on noin 3,5 päivää vapaata."

Ideaalina on mahdollistaa ikääntyneelle tavallisen arjen eläminen avustettuna, mutta käytännössä hoidon tarve on hyvin intensiivistä.

"Ihannetapauksessa perhehoitoon pääsisi pian, kun avun ja tuen tarvetta ilmenee mutta toimintakyky ei ole vielä merkittävästi huonontunut. Nyt näyttää siltä, että perhehoidossa on paljon pikemminkin laitoshoidon tarpeessa olevia ikääntyneitä. Hoivan saamisen kriteerit ovat itse asiassa kaikissa hoitomuodoissa kovin korkealla."

Kuka pitää huolta hoitajasta?

Hoivatyö on tunnetusti raskasta ja vaativaa. Sivullinen saattaa ihmetellä, kuinka perhehoitaja pärjää ilman palkkasuhteen suomia oikeuksia. Muun muassa sitä Leinonen on selvittänyt haastatteluilla. Lisäksi tutkimusaineistona on eduskunnan keskusteluja (1991–2016) ja lakitekstejä.

"Yli puolella haastatelluista oli työkokemusta palkallisesta hoitotyöstä. Kukaan ei kuitenkaan tahtonut takaisin entiseen työhönsä, koska perhehoidossa he pääsivät antamaan mielestään hyvää hoivaa. Myös vaikutusmahdollisuus omaan työpäivään ja kotona työskentely nähtiin antoisiksi."

Kokemusten mukaan kunnat eivät kuitenkaan aina riittävästi panosta perhehoitajien hyvinvointiin ja anna poikkeuksetta tukea yllättävässä tilanteessa, esimerkiksi asukkaan äkillisessä kuolemantapauksessa. Tarvetta on myös lisätylle vapaa-ajalle ja sijaisille, jotka varmistaisivat hoidon sen aikana.

Perhehoito lepää hoivatyön tekijöiden varassa. Hoivamuodon kestävyyden ja laadun kannalta on ratkaisevaa, ettei tekijöitä kuluteta lyhytnäköisesti loppuun.

Fokus arvojen toteutumiseen

Vanhustenhoidon ongelmat ovat nousseet kevään 2019 kuumaksi aiheeksi. Alan tutkijoille ne eivät tulleet uutisyllätyksenä: kärjistyminen on jo pitkään nähty 1990-luvulla tehtyjen vanhuspalvelujen leikkausten seurauksina. Moni tiedossa ollut asia, kuten hoitajamitoitus, on jäänyt huomiotta poliittisessa päätöksenteossa.

Leinonen nostaa esiin käsitteen hoivaköyhyys, joka tarkoittaa  hoivan puutetta – sitä, ettei saa tarvitsemaansa apua. "Huippuyksikkömme johtaja Teppo Kröger arvioi, että se on todellisuutta noin 20-30 prosentile yli 75-vuotiasta suomalaisista."

"Tiedämme, että vanhuspalveluissa on noin miljardin euron vajaus verrattuna muihin Pohjoismaihin. Sen lisäksi ikääntyneiden hoiva ja palvelut pitäisi ymmärtää kokonaisuutena, johon ei liity vain lisäkäsien ja lisärahan saaminen, vaan olennaisella tavalla oikeudenmukaisuus, arvovalinnat ja tasa-arvo. Huolta herättää ennen kaikkea se, miten vanhojen ihmisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat eri puolilla maata."

Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä (CoE AgeCare) on yhteensä 30 tutkijaa kolmesta eri yliopistosta (Jyväskylä, Tampere, Helsinki) ja yli 60 kansainvälistä yhteistyökumppania yli 20 eri maasta. Kuva: Petteri Kivimäki

Tiedontuotantoa yhteiskunnan tarpeisiin

Leinonen kiinnostui hoivakysymyksistä jo yhteiskuntapoliitiikan opintojen maisterivaiheessa vuonna 2012, jolloin hän pääsi yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle harjoittelijaksi ja tutkimusavustajaksi.

"Professori Marja Järvelä sanoi, että mikäli viikon kuluttua gradun palauttamisesta tekee vielä mieli tutkia ja kirjoittaa, niin kannattaa ajatella väitöskirjan tekemistä. Tässä sitä nyt sitten ollaan!"

Leinonen toivoo, että hänen analysoimansa tiedot perhehoidon kehittämisen perusteista, perhehoitajien työkokemuksista ja perhekotien arjesta hyödynnetään kunnissa, Perhehoitoliitossa ja kaikkien hoivatoimien tekijöiden kanssa.

Lue lisää:

Netissä: Huippuyksikön  ja Leinosen sivut

Twitter: @CoE_AgeCare, @EmiliaLeinonen_

Teksti: Nina Mäki-Kihniä
Kuvat: Emilia Leinonen, Petteri Kivimäki, Martti Rasa ja Pond5.com