Akatemiatutkija Anne Maria Holli tutkii Helsingin yliopistossa poliittisten päätösten valmistelua ja siinä Suomessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Erityisesti Hollia kiinnostaa se, miten erilaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt – työmarkkinajärjestöistä naisjärjestöihin ja erilaisia vähemmistöjä, kuten maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä, edustaviin järjestöihin - osallistuvat tähän valmisteluun ja kuinka paljon niille annetaan siinä sananvaltaa vai annetaanko sitä lainkaan.

Hollin mukaan 1990-luvun alkupuolelle saakka Suomessa laajemmat poliittiset uudistukset valmisteltiin tyypillisesti laajapohjaisissa komiteoissa, joissa kaikkia jollakin tavalla tyydyttävät ratkaisut taottiin konsensus-periaatteella kasaan. Tällainen valmistelun tapa muuttui 1990-luvun laman, mutta toisaalta myös EU-jäsenyyden ja muiden yhteiskunnallisten muutosten myötä. Tällöin alettiin enenevästi käyttää virkamiestyöryhmiä ja yksittäisiä selvityshenkilöitä tekemään uudistusten pohjatyötä. Samalla etu- ja kansalaisjärjestöjen institutionalisoidut, vakiintuneet osallistumisen tavat kapenivat.

”Tutkimusprojektissani tarkastelen miten, miksi ja mitkä sidosryhmät osallistuvat erityyppisiin valmisteluelimiin: komiteoihin ja toimikuntiin, selvityshenkilötyöskentelyyn, Suomen EU-kantojen valmisteluun ministeriöiden välisissä EU-jaostoissa sekä hännän huippuna asiantuntijakuulemisiin eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä. Tutkimuksessa on mukana myös graduntekijöitä ja olemme keränneet laajat aineistot erilaisten tahojen tosiasiallisesta osallisuudesta sekä siitä, miten eri toimijaryhmät kokevat osallisuutensa ja erilaisten valmisteluelinten toimintakulttuurin.”

Kuten usein tutkimustyössä, yksi tutkimusaihe johtaa toiseen – niin Hollinkin kohdalla.

”Tutkin aiemmin sitä, miten naiset ja naisjärjestöt vaikuttavat politiikan muotoiluun Suomessa. Yksi tärkeä tulos oli se, että tehokkainta on saada omat näkemyksensä mukaan jo valmistelun alkuvaiheessa, esimerkiksi komiteavalmistelussa. Näin poliittisten prosessien tutkiminen johti kiinnostuksen siirtymiseen niihin instituutioihin, joissa päätöksiä valmistellaan: millainen kulttuuri ja osallistamisen tavat erilaisissa valmisteluinstituutioissa yhtäältä edesauttavat, toisaalta estävät laajapohjaista osallisuutta ja dialogia.”

Tutkimus lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä laajemmasta näkökulmasta

Hollin alkuvuosi on alkanut kiireisissä merkeissä, ohjelmassa on niin opetusta kuin kahden konferenssipaperin kirjoittamista: ”Esittelen kyseiset paperit maaliskuussa pidettävissä alan kansainvälisissä konferensseissa. Lisäksi aion kevään aikana kerätä joukon lisähaastatteluja ja työstää jo kerätystä aineistosta uusia analyysejä. Aavistelen myös, että jossakin välissä jo arviointiputkessa olevat artikkelit ja muut odottamattomat työtehtävät putkahtanevat takaisin pöydälleni sotkemaan muiden asioiden aikataulutuksen!”

Holli opettaa parhaillaan akatemiatutkijan opetusvelvollisuuteensa kuuluvaa kurssia parlamenttitutkimuksesta, jonka tematiikka liittyy hänen omiin tutkimusintresseihinsä.

”Kurssia varten tein laajahkon kirjallisuuskatsauksen siihen, mitä ja miten Suomessa on tutkittu eduskunnan toimintaa ja sen sisäistä organisaatiota ja parlamentin vallan muutoksia ylipäätään. Olin todella hämmästynyt havaitessani, kuinka vähän perustutkimusta aihepiiristä on tehty!”

Holli huomauttaa, että yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on paljonkin sellaista, jota voidaan hyödyntää jokseenkin suoraan myös käytäntöön, jos vain tieto tutkijoiden ja päättäjien sekä hallinnon ja suuren yleisön välillä kulkee hyvin.

”Esimerkiksi oma nykyinen tutkimukseni on perustutkimusta, jossa huomioidaan myös, millä tavalla todellisuus poikkeaa aiotusta, mitä ongelmia tietyt organisoimisen tavat muodostavat demokraattisemmalle osallisuudelle ja millaisia vallan keskittymiä päätöksentekoon on syntynyt. Tällä tavalla tutkimuksen tulokset lisäävät päätöksenteon rakenteiden läpinäkyvyyttä laajemmasta näkökulmasta ja mahdollistavat myös niiden kritiikin ja viime kädessä muutokset parempaan.”

Lääketiede kiinnosti, mutta politiikan tutkimus vei voiton

Holli opiskeli yliopistossa valtio-oppia. Laajana sivuaineenaan hän opiskeli poliittista historiaa ja sen lisäksi myös käytännön filosofiaa ja tietojenkäsittelyoppia. Valtiotieteen tohtorin tutkinnon hän suoritti yleisen valtio-opin alalta vuonna 2003.

”Haaveilin lukioaikana lääketieteen tutkijan urasta, mutta huomasin onneksi, että lääketiede ei oikeasti kiinnostanut niin paljon, että olisin halunnut siitä ammatin. Sen sijaan hakeuduin lukemaan politiikan tutkimusta. Tutkijahaaveet jäivät pitkäksi aikaa sivuun, kunnes olin jo graduni kanssa loppusuoralla. Silloin ohjaajani Marja Keränenvinkkasi uudesta rahoitusmahdollisuudesta jatko-opintoihin. Tuo Suomen Akatemian antama niin sanottu starttiraha ja sitä seuraavat rahoituspätkät lisensiaatin työn tekemiseen olivat loppujen lopuksi ratkaiseva askel siihen, että minusta tuli ammattitutkija ja jäin yliopistouralle.”

Tutkijana Holli nauttii eniten oivalluksen tuottamasta ilosta. Siitä, että jonkin ilmiön palaset alkavat loksahdella paikalleen ja sen hahmottamisesta, miten eri asiat liittyvät yhteen tai suurempiin kokonaisuuksiin.

”Myös opiskelijoiden ohjaaminen on erityisen mieluista juuri sen takia, että voin seurata ja avustaa sitä prosessia, kun gradun- tai väitöskirjan tekijä kehittyy pikkuhiljaa tutkijana ja oman alansa asiantuntijana ja kokee omalta osaltaan näitä oivalluksen hetkiä.”

Lähitulevaisuudessa yliopistojen valintamenettelyihin on tekeillä muutoksia, jotka saattavat vaikeuttaa opiskelualan vaihtamista tai useamman opiskelupaikan vastaanottamista huomattavasti nykyistä enemmän. Tällaiset muutokset eivät Hollin mukaan huomioi sitä, että monilla nuorilla ihmisellä voi kestää hieman aikaa ja elettyä elämää, ennen kuin omat uratoiveet todella kirkastuvat.

”Omasta kokemuksestani sanoisin, että kannattaa tarkkaan miettiä, mikä ala oikeasti kiinnostaa ja millaisten asioiden kanssa haluaa seuraavat 30-40 vuotta tehdä töitä – eikä vain mennä muodin tai esimerkiksi sukulaisten odotusten varassa.”

Kivat työkaverit ja arvostava ympäristö pitävät työmotivaatiota yllä

Holli työskentelee Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella, yleisen valtio-opin oppiaineessa.

”Valtiotieteellisessä siirryttiin suurlaitoksiin muutama vuosi sitten, joten sopeutuminen uuteen rakenteeseen on yhdessä yliopiston talousvaikeuksien ja jatkuvasti eteen tulevan uudistusvyöryn kanssa ollut monellakin tavalla haasteellista.  Kuten työhyvinvointitutkimuksetkin osoittavat, kivat työkaverit ja arvostava ympäristö ovat sellaisia asioita, jotka pitävät ihmisen työmotivaatiota yllä. Erityisen tärkeää se on mielestäni yliopistollisessa asiantuntijatyössä, joka yhteiskuntatieteiden puolella tuppaa edelleen olemaan aika yksilökeskeistä ja yksinäistä touhua. Valtio-opissa meillä on onneksi joukko erittäin mukavia työtovereita, joiden kanssa käymme myös usein istumassa iltaa ja vaihtamassa viikon kuulumisia.”

Työmatkoilla verkostoidutaan kollegojen kanssa. Kuvassa etualalla Annen lisäksi professori Kevät Nousiainen.

Tähän liittyy myös sellaisia arjen käytäntöjä, joiden Holli on hämmästyksekseen huomannut olevan melko harvinaisia yliopistossa, mutta jotka silti luovat hyvää henkeä: ”Juhlistamme esimerkiksi yhteisellä illallisella tai kuoharilasillisella toistemme saavutuksia, kuten jatkorahoituksen saamista tai artikkelin hyväksymistä tieteelliseen lehteen. Koen tämän äärimmäisen tärkeäksi.”   

Luonnossa liikkumista ja vatsatanssia

Hollin perheeseen kuuluvat insinöörimiehen lisäksi viisitoistavuotias poika sekä jo opiskelemassa oleva parikymppinen tytär aviomiehineen.

Mökkeily, sienestys ja marjastus ja ylipäätään luonnossa liikkuminen ovat Hollin suuria intohimoja elämässä: ”Lisäksi kuopsutan puutarhaa sekä kotona että mökillä. Aina on myös jotain pientä remppaa tekeillä tai ainakin suunnitteilla…”

Näin talvisaikaan Holli käy itämaisen vatsatanssin tunneilla. Perheen ja ystävien kanssa seurustelun lisäksi aikaa jää myös romaanien lukemiselle.

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Anne Maria Holli, Milja Saari ja Vastapaino.