Kiovassa viime marraskuussa alkaneet mielenosoitukset maan hallintoa ja valtaeliittiä vastaan johtivat lopulta presidentti Janukovytsin syrjäyttämiseen helmikuussa. Väliaikainen hallitus astui valtaan ja uudet presidentinvaalit määrättiin järjestettäväksi toukokuussa.

Kiovan tapahtumien jälkeen maailman huomio siirtyi nopeasti Krimin niemimaalle, jossa sijaitsee Venäjän Mustanmeren laivaston tukikohta. Krim liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan vuonna 1954 ja se on ollut itsenäisen Ukrainan autonominen osa Neuvostoliiton luhistumisesta saakka. Krimin nykyisistä asukkaista valtaosa on etnisiä venäläisiä.

Maaliskuussa Krimin alueparlamentti järjesti pikavauhtia kansanäänestyksen, jossa kysyttiin, haluavatko asukkaat Krimin liittyvän osaksi Venäjän federaatiota vai säilyvän osana Ukrainaa. Suurin osa krimiläisistä kannatti Venäjään liittymistä, joten aluehallinnon pääministeri pyysi Venäjän johtoa hyväksymään Krimin liittymisen Venäjään. Näin tapahtui.

Hengästyttävään tahtiin tulviva uutisvirta Ukrainasta on saanut ihmiset hämmästyneen epäuskon ja huolestuneisuuden valtaan. Miten tällaisia laittomuuksia voi tapahtua tämän päivän Euroopassa? Mitä seuraavaksi on odotettavissa?

"Totta on, että kaikki tämä rikkoo kansainvälistä lakia, mutta kriisien keskellä lain mahdollisuudet ovat rajalliset", sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori ja Suomen Akatemian Martti Ahtisaari -akatemiaprofessori Jan Klabbers.

"Vladimir Putinin äskettäin pitämä puhe Venäjän duumalle sisälsi masentavan paljon aineksia, joilla suurvaltojen johtajat aina perustelevat kyseenalaisia toimiaan. Vastaavia tilanteita viime vuosikymmeniltä edustavat esimerkiksi Grenada, Falklandinsaaret ja Irak."

Kuinka ulkopuoliset tahot voivat sitten yrittää vaikuttaa kriisin kulkuun? "Taloudellisista pakotteista seuraa usein pakotekierre, jolloin ne toimivat myös pakotteiden asettajia vastaan. Konkreettinen väliintulo taas helposti johtaa verenvuodatukseen. Samaan voi kuitenkin johtaa myös se, jos asialle ei tehdä mitään", toteaa Klabbers.

Kun akuutti tilanne rauhoittuu, voidaan aloittaa lyhyen tähtäimen sovittelu välittäjän avustuksella. Jo Aristoteleen määrittelemiä vaatimuksia hyvälle välittäjälle hioi edelleen algerialainen diplomaatti Lakhdar Brahimi: 

"Välittäjä ei saa olla aiheesta tietämätön, vaan tuntea tapauksen historia. Välittäjä ei saa olla puolueellinen tai ylimielinen. Välittäjä ei saa kiirehtiä liikaa, vaan olla joustava. Välittäjältä vaaditaan runsaasti käytännön viisautta", listaa Klabbers.

"Kansainvälinen laki on hyödyllinen lähtökohta konfliktien pitkän tähtäimen ratkaisua rakennettaessa", sanoo Klabbers. 

"Sovittelussa täytyy rakentaa sääntöjä. Joskus säännöt ovat epäselviä ja toisinaan taas niin yksiselitteisiä etteivät ne sovi tilanteisiin, jotka eroavat toisistaan vain hieman. Säännöt voivat myös olla toisilleen ristiriitaisia, koska elämä todellisuudessa on ikävä kyllä mutkikkaampaa kuin paperilla. Vaikka kansainvälinen laki ei tarjoa valmiita ratkaisuja, sen sanastoa tarvitaan. Ja kun lain tarjoama apu on käytetty, eettiset näkökohdat täytyy ottaa esiin", päättää professori Klabbers.'

Ukrainan kriisin taustat

Professori Markku Kangaspuro Suomen Akatemian Venäjän tutkimuksen huippuyksiköstä on samaa mieltä siitä, että kansainvälistä politiikkaa harvoin tehdään lakikirja kädessä. Hänen mielestään ongelmien ratkaisun tärkein edellytys on ymmärtää prosessien taustat.

"Kuinka paljon vallankumous oli sisäsyntyinen prosessi? Kuinka paljon kyseessä on idän ja lännen välinen konflikti? Kuinka paljon kyseessä on Ukrainan halu päästä eroon Venäjän vaikutuspiiristä?"

"Faktahan on, että Ukraina oli konkurssikypsä valtio jo ennen Maidanin mielenosoituksia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen oligarkit olivat hallinneet maata taloudellisesti ja poliittisesti. Oranssi vallankumous 2004 ei tuonut parannusta, vaan sama meno jatkui. Janukovyts teki Venäjän kanssa sopimukset, joilla lupasi kansalle parempaa elintasoa. Janukovyts valittiinkin sitten Ukrainan presidentiksi 2010, mutta hän osoittautui lopulta samanlaiseksi roistoksi kuin edeltäjänsä."

Kangaspuro kertoo, että Ukrainan ja Venäjän välinen suhde on hyvin tärkeä molemmille osapuolille. Ukrainan bruttokansantuotteesta 40 % tuotetaan venäjänkielisessä itäosassa ja Venäjä on Ukrainan tärkein kauppakumppani. Venäjän kaasusta Eurooppaan taas kulkee Ukrainan läpi 80 %.

"Suhdetta oli vaikeuttanut jo oranssin vallankumouksen jälkeinen hallitus, joka ei halunnut jatkaa Venäjälle tärkeän Krimin alueen vuokrasopimusta. Tämä hallitus myös haki Ukrainalle NATO-jäsenyyttä, kunnes Saksa ja Ranska torppasivat hakemuksen 2008. Hallitus oli siis sama kuin tämän hetkinen väliaikainen hallitus", sanoo Kangaspuro.

"Vaikka EU ei suinkaan ole täydellinen, Eurooppa oli monille Maidanin mielenosoittajille symboli siitä miten asiat tulisi hoitaa. Ukrainan ja EU:n välisen lähentymissopimuksen kariutuminen oli syy mielenosoituksiin, mutta sopimustekstihän oli huono", sanoo Kangaspuro. "Tuntien Ukrainan läheiset suhteet Venäjään, sen olisi pitänyt sisältää mahdollisuudet sopimuksiin sekä itään että länteen."

"Tällä hetkellä elämme Ukrainan tilanteen suhteen kylmän sodan kehyksessä", sanoo Kangaspuro. "Toivottavasti siinä ei tarvitse jatkaa kauaa, vaan päästään miettimään muita ratkaisuja."

Teksti: Katri Pajusola
Kuvat: Mauri Ratilainen, Suomen Akatemia, Pixmac.fi