Nenän ja sen sivuonteloiden vaivat ovat väestössä yleisiä – ruotsalaisessa tutkimuksessa lähes 30 prosenttia ilmoitti kärsivänsä jostakin nenäoireesta. Nenän tukkoisuus heikentää potilaiden elämänlaatua ja aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia sekä hoitoina että sairauspoissaoloina. Nenän tukkoisuutta voidaan hoitaa monella tavalla, ja uusia hoitomenetelmiä kehitetään jatkuvasti.

Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia neljän uuden nenä- ja sivuontelosairauksien hoitoon tarkoitetun lääkinnällisen laitteen turvallisuutta ja tehoa pitkäaikaisseurannassa.

Uudet lääkinnälliset laitteet nenä- ja sivuontelosairauksien hoidossa

Nenän väliseinä suoristetaan leikkauksella, kun potilas kärsii nenän tukkoisuudesta, mikä johtuu vinosta nenän väliseinästä. Leikkauksen loppuvaiheessa on tärkeää saada tehtyä mahdollisimman hyvä sulku limakalvon ja väliseinän ruston väliin. Tähän tarkoitukseen onkin kehitetty ”stapler” eli nenän väliseinän nitoja.

Ei-allergisen nuhan kineettisen oskillaatiostimulaatio- eli värinähoidon välineistö: lateksi-ilmapallo kiinnitettynä katetriin (vasemmalla) ja nenäspekula (oikealla).

Nenän sivuseinämän vajaatoiminnassa potilaan sierain tai sieraimet vetäytyvät umpeen sisäänhengityksen aikana, mikä saattaa aiheuttaa potilaalle nenän tukkoisuutta. ”Alar nasal valve stent” on uusi, aiempia hoitomuotoja vähemmän potilaaseen kajoava nenän sivuseinämien vajaatoiminnan hoitoon tarkoitettu pieni silikonilevy. Se asetetaan nenän sivuseinämän sisäpuolelle pienen rustoon kohdistuvan toimenpiteen jälkeen.

Jos pitkittyneessä sivuontelotulehduksessa ei saada riittävää vastetta lääkkeellisestä hoidosta, voidaan hoitoa tehostaa sivuontelokirurgialla. Sivuonteloista otsaontelo katsotaan kirurgisesta näkökulmasta haasteelliseksi sijaintinsa takia. Tämän vuoksi viime vuosien aikana otsaontelokäytävän pallolaajennus on tullut suosituksi perinteisten leikkausmenetelmien rinnalle.

Pallolaajennuksessa otsaonteloon johtavaa pientä luukäytävää laajennetaan murtamalla luuta laajemmaksi. Koska limakalvoa ei vaurioiteta, on toipuminen oletettavasti nopeampaa ja leikkauksen jälkeisen arpimuodostuksen riski pienempi.

Sellaisen nuhan hoitoon, joka ei ole allergista ja johon lääkkeet eivät auta, on viime vuosina kehitetty niin sanottu kineettinen oskillaatiostimulaatiohoito. Siinä pienen lateksi-ilmapallon välityksellä johdetaan värinää nenän limakalvolle, kumpaankin sieraimeen kymmenen minuutin ajan.

Tarkoituksena on vähentää ei-allergisen nuhan oireita. Voimakkaista oireista kärsivä potilas saattaa hoidon myötä säästyä leikkaukselta.

Tietokonetomografiakuva nenän sivuonteloista sivulta. Julkaistu potilaan luvalla.

Turvallisuus ja teho pitkäaikaisseurannassa

Nenän väliseinän nitoja aiheutti komplikaation 9,9 prosentille tutkimuspotilaista, mikä ei eronnut merkittävästi perinteisistä leikkauksen sulkumenetelmistä. Lisäksi nitoja vaati merkittävästi vähemmän seurantakäyntejä verrattuna perinteisiin sulkumenetelmiin.

”Alar nasal valve stent” -toimenpiteen jälkeen havaitsin oirekyselylomakkeiden perusteella merkittävän parannuksen potilaiden nenähengityksessä. Parannus pysyi vakaana vuoden seurannan ajan.

Noin 90 prosenttia potilaista oli toimenpiteen jälkeen tyytyväisiä otsaontelon pallolaajennukseen. Noin 16 prosenttia tarvitsi myöhemmin uusintatoimenpiteen. Sitä ennustivat jo pallolaajennusta edeltävät sivuontelotoimenpiteet sekä pelkkien pallolaajennusinstrumenttien käyttö verrattuna pallolaajennusinstrumenttien ja perinteisten instrumenttien yhdistelmään.

Ei-allergista nuhaa sairastavat potilaat ilmoittavat oirekyselylomakkeissa yhden kineettisen oskillaatiostimulaation eli värinähoidon jälkeen merkittävää parannusta. Oireiden lieventyminen pysyi vakaana vuoden seurannan ajan.

Uudet, vähemmän potilaaseen kajoavat hoitomenetelmät ovat tervetullut lisä markkinoille, ja tutkimani lääkinnälliset laitteet osoittautuivatkin lupaaviksi nenä- ja sivuontelosairauksien hoidossa. Jatkossa näitä menetelmiä olisi mielenkiintoista tutkia vielä vertailevammassa asetelmassa vanhojen menetelmien kanssa. Näin voimme varmistaa, että käyttämämme hoitomenetelmät ovat potilaalle optimaalisimmat. 

LL Sara Sainio, Helsingin yliopisto

Kuvat: HUS röntgen, Sara Sainio

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun Kliinisen tohtoriohjelman ja Suomen Akatemian "Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani" -kurssin juttusarjaa.