Uudet synnytysvuotojen hoitomenetelmät ovat osoittautuneet tehokkaiksi

Vakava synnytysvuoto on merkittävä äitien terveyttä ja henkeä uhkaava tilanne, jota esiintyy noin 1-4 prosentilla synnyttäjistä. Useita vuotoon altistavia riskitekijöitä tunnetaan, mutta silti suuri osa vuodoista tapahtuu yllättäen terveille ensisynnyttäjille, joilla ei ole tunnistettavia riskitekijöitä.

Tavallisimmat synnytysvuotoon johtavat syyt ovat kohdun huono supistuminen, istukan tai kalvojen jääminen kohtuun, synnytyskanavan repeämät ja äidin hyytymisjärjestelmän poikkeavuudet. Viime vuosina istukan kiinnittymishäiriöt ovat nousseet merkittäviksi synnytysvuodon aiheuttajiksi. Istukan kiinnittymishäiriöllä tarkoitetaan tilanteita, joissa istukka on kasvanut poikkeavan syvälle kohtulihakseen tai jopa kohtulihaksen läpi. Kiinnittymishäiriöiden kasvun taustalla ovat keisarileikkausten yleistyminen, synnyttäjien ikääntyminen ja lapsettomuushoitojen lisääntyminen.

Synnytysvuodon alkuhoitoon kuuluvat kohtua supistavien lääkkeiden anto, repeämien ompelu ja istukkakudoksen poistaminen kohtuontelosta. Mikäli vuotoa ei saada hallintaan näillä menetelmillä, on perinteisesti siirrytty haastaviin kirurgisiin toimenpiteisiin, ja lopulta jopa kohdunpoistoon. Kirurgiset menetelmät vaativat erityisosaamista. Kohdunpoisto taas tarkoittaa potilaalle hedelmällisyyden menetystä, mikä etenkin ensisynnyttäjien kohdalla on merkittävä asia.

Uudet hoitomenetelmät

Viimeisten 15 vuoden aikana on lisätty uusia, kohtua säästäviä synnytysvuotojen hoitomenetelmiä. Tällaisia menetelmiä ovat Bakrin balongin (Cook® Medical Incorporated, Bloomington, IN, USA) käyttö ja toimenpideradiologiset menetelmät. Bakrin balonki on silikonista valmistettu nesteellä täytettävä pallo, joka vuotokohdasta riippuen voidaan asettaa joko kohtuun tai emättimeen. Se on ensimmäinen balonki, joka on suunniteltu nimenomaan synnytysvuodon hoitoon.

 Kuva: Bakrin balonki

Toimenpideradiologialla tarkoitetaan röntgenlääkärin suorittamia toimenpiteitä, joilla pyritään joko hoitamaan äkillistä vakavaa verenvuotoa tai estämään verenvuotoa potilailla, joilla on raskausaikana todettu istukan kiinnittymishäiriö. Äkillisen synnytysvuodon kohdalla röntgenlääkäri voi tukkia verisuonien varjoainekuvauksessa nähdyt vuotokohdat embolisaatiolla. Istukan kiinnittymishäiriöpotilailla puolestaan voidaan käyttää röntgenlääkärin asettamia verisuonien sulkubalonkeja vähentämään verenvuotoa ja komplikaatioita suunnitellun keisarileikkauksen aikana.

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää uusien hoitomenetelmien käyttösyitä, tehokkuutta ja turvallisuutta. Lisäksi tutkimme radiologisiin toimenpiteisiin liittyviä mahdollisia pitkäaikaishaittoja. Tutkimus suoritettiin Helsingin Naistenklinikalla. Tutkimusmateriaali kerättiin Naistenklinikan potilasarkistoista vuosilta 2001–2014. Radiologisilla menetelmillä hoidetuille potilaille lähetettiin kysely toimenpiteen jälkeen mahdollisesti ilmenneiden pitkäaikaishaittojen havaitsemiseksi.

Tehokkuus, turvallisuus ja pitkäaikaishaitat 

Synnytysvuoto saatiin hallintaan 86 prosentilla Bakrin balongilla hoidetuista potilaista ja 89 prosentilla embolisaatioilla hoidetuista potilaista. Bakrin balongin käyttöön ei liittynyt lainkaan haittavaikutuksia. Embolisaatiolla hoidetuista potilaista vain yhdellä ilmeni vakava haittavaikutus (iliaca-valtimon repeämä) ja kolmella lievä haittavaikutus (nivusalueen verenpurkauma ja kipu). Yksi tutkimuksemme merkittävistä havainnoistamme oli myös se, että 29 prosentilla synnyttäjistä, joilla vuodon hoito Bakrin balongilla epäonnistui ja 60 prosentilla synnyttäjistä, joilla vuodon hoito embolisaatiolla epäonnistui, vuodon syyksi todettiin istukan kiinnittymishäiriö.

Kuva: Keisarileikkauksen yhteydessä otettu lantion alueen verisuonten varjoainekuvaus. Kuvassa näkyy poikkeavan runsasta verisuonitusta kohdun alueella. Kyseessä oli 34-vuotias potilas, jolla oli todettu istukan kiinnittymishäiriö. Potilaalle tehtiin kohtuvaltimoiden embolisaatio.

Potilaille lähetetty kysely nosti esiin runsaasti psyykkisiä pitkäaikaishaittoja, kuten masentuneisuutta ja kuoleman pelkoa. Moni potilas oli myös tyytymätön synnytyksen jälkihoitoon ja neuvontaan. Sen sijaan fyysisiä ongelmia ilmeni melko vähän. Toimenpideradiologialla ei näyttänyt olevan vaikutusta potilaan kuukautiskiertoon, hedelmällisyyteen tai seuraavien raskauksien kulkuun.

Tulostemme perusteella voi todeta, että uudet hoitomenetelmät ovat tehokkaita ja turvallisia. Niiden tulisi olla helposti saatavilla jokaisessa synnytysyksikössä, jotta vakavilta komplikaatioilta ja kohdunpoistoilta vältyttäisiin. Istukan kiinnittymishäiriöt johtivat usein hoidon epäonnistumiseen. Synnyttäjien jälkineuvontaan vaikean synnytyksen jälkeen tulisi kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota psyykkisten pitkäaikaishaittojen välttämiseksi. Jokaisessa synnytysyksikössä olisi hyvä olla toimintamalli tällaisten synnyttäjien jälkihoidon toteuttamiseksi ja psyykkisen tuen takaamiseksi.

Teksti: Maiju Grönvall, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Kliininen tohtoriohjelma, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Kuvat: Katja Saastamoinen ja Helsingin yliopistollinen sairaala, potilasarkisto

Alkuperäisjulkaisut:

Grönvall M, Tikkanen M, Tallberg E, Paavonen J, Stefanovic V. Use of Bakri balloon tamponade in the treatment of postpartum hemorrhage: a series of 50 cases from a tertiary teaching hospital. Acta Obstet Gynecol Scand. 2013;92:433-8

Grönvall M, Tikkanen M, Metsätähti M, Loukovaara M, Paavonen J, Stefanovic V. Pelvic arterial embolization in severe obstetric hemorrhage. Acta Obstet Gynecol Scand. 2014;93:716-9

Grönvall M, Tikkanen M, Paavonen J, Loukovaara M, Stefanovic V. Is there an association between postpartum hemorrhage, interventional radiology procedures and psychological sequelae? J Matern Fetal Neonatal Med. 2019;7:1-5

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun Kliinisen tohtoriohjelman ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja Helsingin yliopiston verkkosivuilta