Vatsakalvon pseudomyksooma on hyvin harvinainen kasvaintauti. Aiemmin tautia on hoidettu toistetuilla leikkauksilla, mutta nykyään pyritään poistamaan kasvain yhdellä leikkauksella äärimmäisen tarkasti. Onnistuneen poiston jälkeen potilaille annetaan solunsalpaajahoito jo leikkauksen aikana. Väitöstutkimukseni mukaan hoidon onnistuessa yhdeksän kymmenestä leikkauspotilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua.

Tauti saa alkunsa lähes poikkeuksetta umpilisäkkeen limakalvon soluista, jotka leviävät umpilisäkkeen ulkopuolelle vatsaontelon pintaa pitkin. Kasvainsolut jatkavat lisääntymistä ja limantuotantoa vatsaontelossa ja leviävät vähitellen eri sisäelinten pinnoille. Taudin edetessä koko vatsaontelo täyttyy limansekaisesta kasvainmateriaalista, ja vatsaa pullistuu jo näkyvästi ulospäin. Ilman hoitoa sisäelinten toiminta häiriintyy kasvainmassan vaikutuksesta. Lopulta tauti johtaa kuolemaan.

Tautia on perinteisesti hoidettu toistuvilla leikkauksilla. Usein kasvainmassaa on kuitenkin jäänyt vatsaonteloon ja jonkin ajan kuluttua uusi leikkaus on jälleen ollut edessä. Lopulta leikkaushoito ei enää ole ollut mahdollista tai turvallista. Taudin hitaan etenemisen takia perinteisilläkin leikkauksilla hoidettujen potilaiden lyhytaikainen ennuste on kohtalaisen hyvä.



Uusi hoitokäytäntö on mullistanut pseudomyksooman hoidon. Nykyään pyritään erittäin tarkkaan leikkaukseen, jossa kaikki kasvainkudos pyritään poistamaan jo ensimmäisellä yrityksellä. Tarvittaessa elinpoistoja tehdään runsaasti.  Merkittävimpänä uutena asiana poistetaan koko vatsakalvo, joka verhoaa normaalisti vatsaontelon seinämää. Jos koko vatsaontelo saadaan puhdistettua kasvainmassasta, lämmitetty solunsalpaajaliuos annostellaan leikkauksen aikana vatsaonteloon (HIPEC, Hyperthermic Intraperitoneal Chemotherapy).

Vaikka uusi hoitokäytäntö on otettu laajalti käyttöön pseudomyksooman hoidossa maailmalla, se ei sovellu käytettäväksi kaikille potilaille. Täydelliseen kasvainmassan poistoon pyrkivä leikkaus on erittäin raskas kirurginen toimenpide. Leikkaukseen liittyy korkea komplikaatio- ja kuolleisuusriski. Potilaan muut sairaudet voivat estää toimenpiteen turvallisen suorittamisen. Esimerkiksi vakavat sydän- ja keuhkosairaudet voivat olla esteitä. Uusi hoito on kallis yhteiskunnalle ja kuluttaa terveydenhuollon voimavaroja.

Uusi hoitomuoto on onnistuessaan tehokas

Vertaan väitöskirjassani hoidon tuloksia uuden ja vanhan hoidon aikakaudella ja arvioin, kenelle uusi hoito ylipäätään sopii. Lyhytaikaisen seurannan jälkeen uuden ja vanhan hoidon tuloksissa ei ole eroa, kun kaikki tautiin sairastuneet otetaan mukaan vertailuun. Viiden vuoden seurannan jälkeen 67 prosenttia vanhan hoidon aikakaudella hoidetuista on elossa. Vastaavasti 69 prosenttia uuden hoitomuodon aikakaudella hoidetuista on elossa.

Löydös selittyy etenkin sillä, että hoitoa ei voida antaa kaikille pseudomyksoomaan sairastuneille. Väitöskirjatutkimuksen potilaista 62 prosenttia soveltuu HIPEC-hoitoon ja loput on hoidettu perinteisellä tavalla. Kuitenkin sellaisista potilaista, joille on annettu uusi hoitomuoto, 93 prosenttia on elossa viiden vuoden seurannan jälkeen. Lisäksi sellaisten potilaiden osuus, joilla ei seurannan jälkeen havaita tautia uuden hoidon aikakaudella, on suurempi (54 %) kuin vanhan hoidon aikakaudella (24 %).

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että potilaat hyötyvät uudesta hoidosta. Kaikille se ei valitettavasti sovi. Heitä hoidetaan edelleen perinteisellä tavalla. Vasta pidempi seuranta-aika osoittaa uuden hoidon lopullisen tehon.

Teksti: Petrus Järvinen, Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala, Operatiivinen tulosyksikkö

Kuvat: Petrus Järvinen ja Wikimedia Commons