Lapin kaivostoiminta herättää runsaasti keskustelua ja ristiriitoja liittyen niin luonnonsuojeluun kuin alkuperäiskansojen oikeuksiin. Ristiriitoja heijastavat pohjoisiin alueisiin liittyvät nykypäivän intressit, mutta osa kaivostoimintaan liittyvistä jännitteistä juontuu Lapin kolonialistisesta historiasta ja modernisaatiosta, joiden juuret ovat jopa 1600-luvulla. Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva tutkii tutkimusryhmänsä kanssa Lapin kaivostoiminnan kulttuurisia vaikutuksia ja kysymyksiä 1600-luvulta tähän päivään. Tutkimushanke on osa arktista akatemiaohjelma ARKTIKOA.

”Kaivokset ovat ajankohtainen ja tunteita herättävä aihe. Kaikki eivät välttämättä osaa ottaa huomioon, että näillä asioilla on pitkät juuret jo 1600-luvulta lähtien. Teollisuuden synty pohjoisessa oli tuolloin osa suurempaa modernisaatioprosessia, joka meitä kiinnostaa,” kertovat Herva sekä arkeologian tutkijatohtori Risto Nurmi.

Kaivostoiminta sosiokulttuurisena ilmiönä

Arkeologiaan ja kulttuuriantropologiaan painottuvassa hankkeessa pohjoista kaivostoimintaa tutkitaan sosiokulttuurisena ilmiönä. Hervan mukaan kaivoksia tarkastellaan usein taloudellisena ja teknisenä kysymyksenä historiallisessa sekä nykyisessä katsannossa. ”Meitä kiinnostaa enemmän millaisia kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia kaivostoiminnalla on. Kaivostoiminnan suoria tai epäsuoria vaikutuksia paikalliseen yhteisöön tai kulttuuriin voi olla vaikeaa hahmottaa. Tätä näkökulmaa ei ole mielestämme huomioitu riittävästi,” hän summaa.

      Kuvassa Risto Nurmi, Teresa Komu ja Vesa-Pekka Herva

Tutkimus koskee pitkää aikaväliä noin 400 vuoden ajalta. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää, mikä on pohjoisen kaivostoiminnan merkitys suuremmassa kulttuurin muutoksessa. 1600-luvulla alkanut teollinen kaivostoiminta voidaan sitoa kaikkeen muuhun modernisaation ja historian kehitykseen mitä pohjoisessa on tapahtunut. Tähän liittyy esimerkiksi valtion, eli tuolloin Ruotsin, ja sen hallinnon sekä kirkon tiukentuva ote pohjoisista alueista. Tutkimuksen avulla kaivostoiminnan nykytilanne pyritään näkemään laajemmassa historiallisessa kontekstissa.

”Etelän herrojen” vastustusta

Kaivostoiminnasta käytävä keskustelu ilmentää tutkimuksen pitkän aikavälin tärkeyttä. Samat ristiriidat ja ongelmat, jotka ilmenevät nykypäivän keskustelussa, heijastelevat prosesseja paljon pidemmältä ajalta. ”Ennakkoluulot ja kokemukset ovat muokkautuneet jo sukupolvien yli,” kertovat Nurmi sekä tohtorikoulutettava Teresa Komu.

Kaivostoimintaan liittyvästä keskustelusta ja uutisoinnista saattaa muodostua hyvin yksipuolinen kuva asenteista kaivostoimintaa kohtaan. Tutkimusryhmän mukaan kaivostoiminta koetaan kuitenkin harvoin pelkästään negatiivisena tai positiivisena asiana. ”Harvemmin ihmiset suoraan vastustavat kaivostoimintaa. Kaikilla on omat syynsä joko puoltaa tai vastustaa tiettyjä kaivostoiminnan hankkeita. Sama henkilökin voi olla asian puolesta sekä vastaan,” toteaa Komu.

Suhtautuminen kaivoksiin on siis monimuotoista ja henkilökohtaista. Tietyt asiat saatetaan kuitenkin mieltää yleisesti enemmän positiivisena tai negatiivisena kaivostoimintaan liittyen. Positiivisia asioita ovat uudet työpaikat sekä kaivostoiminnasta tuleva raha. Negatiiviset asiat liittyvät monesti ympäristöasioihin. Tutkimusryhmän mukaan paikallista vastustusta ilmenee usein, jos resurssien hyödyntäminen tapahtuu eteläisestä lähtökohdasta käsin.

”Kyseessä ei ole pelkkä kaivostoiminta vaan esimerkiksi myös luonnonsuojelu. Tällöin paikalliset näkevät asiat niin, että ulkopuoliset tulevat kertomaan miten asiat pitäisi hoitaa. Pohjoisessa on tästä hyvin pitkät ja syvälle ulottuvat perinteet. Nykyiset ristiriidat heijastelevat paljolti pitkää Lapin kolonialistista historiaa, jolloin vastustettiin niin sanottuja ”etelän herroja”,” Herva sanoo.

Ympäristöasiat korostuvat nykypäivänä

Vaikka asenteita ja mielipiteitä on vaikea vertailla nykypäivän ja 1600-luvun välillä, on tutkimusryhmä löytänyt joitakin molempiin aikakausiin liittyviä asioita.

”Resursseja hyödyntävien ulkopuolisten tahojen kuva pohjoisesta on pysynyt melko samanlaisena pitkän aikaa. Pohjoisia alueita pidetään marginaaliseutuina, eli tästä näkökulmasta ne odottavat resursseiltaan vain hyödyntämistään. Tämä on lähinnä hyödyntäjien näkökulma, ” Herva kertoo.

                              Kuvassa Hannukaisen kaivos

Komu täydentää kertomalla, että ympäristöasiat ovat nykyään aikaisempaa enemmän keskiössä kaivostoimintaan liittyen. ”Ennen kaivos vain tuli ja oli toiminnassa, eikä toimintaa niin kyseenalaistettu. Nyt ympäristövaikutukset ovat voineet olla periaatteessa ainut tekijä, joka on estänyt kaivoksen perustamisen,” hän kertoo.

Tutkimuksesta apua kaivostoiminnan päätöksentekoon

Tutkimus on vasta alkusuoralla, mutta tutkimusryhmällä on jo aavistuksensa mahdollisista tuloksista. Ne tulevat liittymään oletettavasti siihen, mistä on kyse julkisissa ristiriidoissa, kysymyksissä sekä asenteissa kaivostoimintaa kohtaan. Tutkimuksen avulla voidaan esimerkiksi kehittää tapoja, joilla kaivostoimintaa voidaan toteuttaa niin, ettei se riko paikallisia yhteisöjä pohjoisessa. ”Tietyt toimintamallit voivat olla haitallisia paikalliselle yhteisölle tai kulttuurille pohjoisessa. Toivottavasti nämä näkökulmat voidaan huomioida tarkemmin tutkimuksesta saadun uuden tiedon pohjalta,” Herva toteaa.

Tutkimuksen toivotaan hyödyttävän kaikkia kaivostoimintaan osallistuvia eri osapuolia. Jokainen voi esimerkiksi ymmärtää toistensa taustoja paremmin. Tutkimusryhmä kertoo tutkimuksesta olevan myös käytännön hyötyä. ”Tuotamme tietoa, jota voidaan käyttää taustamateriaalina päätöksenteossa kaivostoimintaan liittyen. Tarkoitus on ymmärtää tilanteen monimutkaisuus ja eri toimijoiden roolit paremmin.  Näkemysten kirjoa ja taustoja ymmärtämällä pyrimme luomaan parempia edellytyksiä yhteiselolle,” Herva summaa.

Teksti: Anna-Riikka Oravakangas
Kuvat: Anna-Riikka Oravakangas ja Teresa Komu