Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitos johtaa EU:n rahoittamaa kansainvälistä ja monitieteistä tutkimushanketta, jossa selvitetään rajojen merkityksen muuttumista Euroopassa ja lähialueilla suurten muutosten leimaamien viime vuosikymmenten aikana.

Halusimme tai emme, joudumme usein tekemisiin rajamuodollisuuksien kanssa. Useimmiten törmäämme niihin lentokentillä matkustaessamme loma- tai työmatkoille. Kuluvalla vuosituhannella tajuntaamme iskostuneet terrori-iskut New Yorkissa, Madridissa ja Lontoossa ovat kärjistäneet käsityksiämme rajoista ja niiden merkityksestä. Samoin Afrikasta Eurooppaan veneenrähjillä pyrkivät pakolaisjoukot ovat pakottaneet meidät pohtimaan Euroopan ulkorajojen valvontaa. Tilanne on hyvin erilainen eteläisellä Välimerellä kuin Suomen ja Ruotsin välisellä Haaparannan raja-asemalla.

Rajoja koskeva tieteellinen tutkimus tuottaa tietoa päätöksentekijöitä varten. Euroopan unioni rahoittaa tutkimusta, joka auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa unionin ulkorajoista ja suhteistamme ulkomaailmaan. Ilman käsitystä vaikkapa tiukentuvien rajamuodollisuuksien vaikutuksista raja-alueen ihmisten elämään päätöksentekijöiden on vaikeaa tehdä rajojen valvontaa koskevia päätöksiä.

”Hankkeemme on laaja kokonaisuus, jossa rajoja tarkastellaan useista eri näkökulmista. Tutkimme rajoja paitsi perinteisinä valtioita erottavina poliittisina jakolinjoina myös uudenlaisten toiminnan tilojen määrittäjinä. Tutkimme muun muassa maahanmuuttajien asemaa, kansallisten ja etnisten vähemmistöjen yhteisöllisyyttä sekä suurkaupunkien erilaisten alakulttuurien muodostamia yhteisöjä”, kertoo professori Ilkka Liikanen.

Tutkijoiden mukaan rajoja on syytä tarkastella aiempaa monipuolisemmin. Vertailevan, noin kymmentä Euroopan ja lähialueen maata koskevan tutkimuksen avulla saadaan rajoja koskevista käsityksistä ja niiden muuttumisesta tarkempi kuva, joka ei perustu yleistyksiin.

”Aiemmin ajateltiin, että poliittinen, sosiaalinen ja kulttuurinen raja olisivat yksi ja sama asia, mutta nykykäsityksen mukaan rajat ovat liikkuvia ja eläviä. Esimerkiksi internet ja sosiaalinen media hälventävät ihmisten välisiä rajoja. Perinteinen käsitys, että kaikki sosiaaliset prosessit sopisivat yhteen laatikkoon, ei enää nykyisin päde”, toteaa tutkijaJussi Laine.

EU:n ja Venäjän välinen kumppanuus viilenemässä

Euroopan yhdentyminen on muuttanut rajojen merkitystä sekä EU:n sisällä että suhteessa ulkomaailmaan. EU:n ulkosuhteissa rajat ylittävää yhteistyötä tehdään EU:n naapuruuspolitiikan ohjaamana. Tällä hetkellä EU:n naapuruussuhteet ovat koetuksella Ukrainan kriisin takia. Tuoreen uutisoinnin mukaan EU suunnittelee raja-alueyhteistyön rahoituksen leikkaamista. Tämä luonnollisesti huolestuttaa erityisesti Itä-Suomen maakuntia, jotka ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä Venäläisten kumppaneiden kanssa.

”Ukrainan kriisin myötä EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa palataan tilanteeseen, jossa asioita tarkastellaan ensisijaisesti sotilaallisen turvallisuuden näkökulmasta. Voi olla, että Ukrainan kriisi hidastaa EU:n ja Venäjän suhteiden kehitystä”, professori Liikanen toteaa.

Tutkijat myöntävät, että Ukrainan kriisi yllätti myös heidät.

”Toisin kuin hurjimmissa kylmän sodan jälkeisissä visioissa oletettiin, geopoliittiset jakolinjat eivät vielä täysin ole menettäneet merkitystään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita paluuta kylmän sodan rautaesiripun kaltaisiin rajoihin. Venäjälläkään ei näyttäisi olevan asiassa yhtä selkeää linjaa. Pitkään EU:n naapuruuspolitiikasta ja rajayhteistyöstä puhuttiin modernisaation käsitteillä, mutta sittemmin on siirrytty enemmän kansallisen näkökulman korostamiseen”, Liikanen kertoo.

”EU:n ja Venäjän välistä kumppanuussopimusta ei ole pystytty uusimaan. Naapureiden välisen kumppanuuden sijaan yhteistyö on muuttunut molemmilla puolilla ulkosuhteiden hoitamiseksi. Merkittäviä asioita saatiin sovittua paperilla, mutta sen jälkeen kehitys on pysähtynyt. Tilanne ei auta hälventämään geopoliittisia jakolinjoja”, Jussi Laine toteaa.

”Tietyt käsitykset kansallisista rajoista ja geopoliittisista jakolinjoista muuttuvat helposti kiistämättömiksi faktoiksi. Kuitenkin esimerkiksi projektiimme osallistuvat ukrainalaiset tutkijat ovat jo pitkään korostaneet, etteivät he hyväksy ulkoapäin tuotettua jaottelua idän ja lännen, Euroopan ja Aasian välillä tai kieliperustaista jakoa ukrainalaisten ja venäläisten välillä. Tutkimuksen avulla voimme toivottavasti tuoda keskusteluun näkökulmia pidemmällä tähtäimellä kuin pelkästään akuutin kriisin lähtökohdista”, Liikanen muistuttaa.

Venäjä-kriittisyys vahvistunut suomalaislehtien yleisönosastoilla

Perinteiset jakolinjat näkyvät Jussi Laineen mukaan sanomalehtien yleisönosastoilla.

”Sanalla on voimaa. Vaikka Suomen ja Venäjän välisen rajan pystyy nykyisin ylittämään helpommin kuin 20 vuotta aiemmin, niin maiden välinen henkinen raja tuntuu edelleen elävän vahvana. Rohkenen väittää, että suomalaisten ja venäläisten välisiä eroja jopa ylläpidetään historiasta ammentavilla ja usein valheellisilla yleisönosastokirjoituksilla. Ukrainan kriisi on vauhdittanut kielteistä kirjoittelua. Synkkien mielikuvien vahvistaminen on mielestäni suuri sääli pitkän aikavälin eurooppalaisen kumppanuuden vahvistamisen kannalta ”, Laine painottaa.   

Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Risto Alatarvas ja Wikimedia Commons