Tommi Jantunen tutkii Jyväskylän yliopistossa suomalaisen viittomakielen rakennetta. Hänen tutkimustuloksiaan tarvitaan esimerkiksi viittomakielen opetusta suunniteltaessa. Tutkimustyö palvelee myös Jantusen henkilökohtaista halua ymmärtää kieltä ja maailmaa teoreettisesti. Suomalaista viittomakieltä on tutkittu hyvin vähän, ainakin jos vertailukohtana on suomen tai englannin tapainen puhuttu kieli. Tämä pätee myös muihin viittomakieliin. Jantunen toivoo tilanteeseen muutosta.

Akatemiatutkija Tommi Jantunen paneutuu tutkimuksessaan suomalaisen viittomakielen kielioppiin ja prosodiaan. Kielioppi tarkoittaa tässä yhteydessä kaikenlaisia säännönmukaisuuksia, joiden mukaan kieltä käytetään, ja joista kielenkäytössä myös poiketaan.

”Keskityn etenkin suomalaisen viittomakielen lauseeseen liittyviin ilmiöihin, kuten siihen, missä järjestyksessä viittomakielen sanoja eli viittomia yhdistellään. Tai miten yksinkertaiset lauseet yhdistyvät monimutkaisemmiksi lauseiksi ja miten lauseista jätetään asioita pois. Prosodian tutkimus tarkoittaa tässä sitä, millaisella kehon oheistoiminnalla lauseet viittomakielessä tuotetaan. Olen kiinnostunut esimerkiksi siitä, miten pään liike tai asento sitoo lauseen osasia yhteen.”

Tällä hetkellä Jantunen tutkii viittomakielen lauseiden yhdistämistä toisiinsa. Tämä teema havainnollistaa mainiosti kielten välisiä eroja.



Jantunen luennoimassa Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksen Avoimet ovet -tapahtumassa huhtikuussa 2014.

”Kun suomen kielessä esimerkiksi kaksi päälausetta yhdistetään toisiinsa, se tapahtuu konjunktioiden "ja", "mutta" ja "tai" avulla. Suomalaisessa viittomakielessä kaikissa yhdistelmätyypeissä ei ole konjunktiota. Esimerkiksi hyvin yleinen "ja"-tyyppinen yhdistäminen toteutetaan yksinkertaisesti siten, että kaksi päälausetta vain viitotaan peräkkäin - toki oikealla prosodialla. Tällainen perustieto kielten eroista ja samankaltaisuuksista kertoo mielenkiintoisia asioita meistä ihmisinä.”

Poikkitieteellistä yhteistyötä

Jantunen käyttää tutkimuksessaan monentyyppisiä aineistoja ja teknologioita. Video on tärkeä aineistomuoto, mutta se herättää kysymyksen siitä, miten vaikkapa pään liikettä voidaan mitata pelkän kuvan perusteella.

”Tähän ovat etsineet vastausta yhteistyökumppanini Aalto-yliopistossa, jotka ovat työskennelleet Akatemian rahoittamassa hankkeessa. He ovat selvittäneet tietokonenäön soveltamista viittomakielen tutkimukseen videoiden sisältöpohjaisen analyysin näkökulmasta.”

Jantunen tekee yhteistyötä myös Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen kanssa: ”Olemme keränneet keskustelevista viittojista liikekaappaus eli Motion Capture -dataa. Tätä aineistoa olen analysoinut matemaattisilla ohjelmilla ja käyttänyt hyväksi muun muassa fysiikan vektorioppia.”

Liikekaappaus- eli Motion Capture -datan pohalta luotu videoruutu kahden viittojan välisestä keskustelusta.

Viittomakielet haastavat käsityksemme kielestä ihmisyyden määrittäjänä

Suomalaisessa viittomakielessä erityistä on se, ettei sitä tuoteta äänellä, vaan pääasiassa käsillä. Sitä ei myöskään vastaanoteta kuulo-, vaan näköaistilla. Kielentutkijasta tämä ero ei ole enää yhtä eksoottinen kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kielentutkimuksen maailmassa viittomakielet nähdään nykyisin kielinä muiden joukossa, mitä Jantunen pitää hyvänä asiana.

Ammatillisesta näkökulmasta Jantunen ymmärtää myös sen näkemyksen, että viittomakieliä pidetään kielityyppinä erityisinä. Viittomakielet haastavat perinteisiä käsityksiämme kielestä ihmisyyden yhtenä määrittäjänä. 

”Kieltä ja eleitä ei mielestäni voida erottaa toisistaan. Kieli on jotain, joka kattaa eleetkin. Viittomakielen tutkimus on osaltaan edistänyt tätä ajattelutapaa.”

Tutkimustulokset edistävät viittomakielen opetusta

Jantusen tutkimustuloksia voidaan hyödyntää viittomakielen kielioppikirjoja laadittaessa.

Esimerkiksi lauseen tasoisten yksiköiden esittely ei ole ollut opetuksessa tähän asti mielekästä tutkimustiedon puutteen vuoksi. Siksi kielenopetukseen on muodostunut joitakin kummallisia käytänteitä.

”Tutkimustulokseni ovat avuksi myös erilaisten viittomakieliteknologisten sovellusten kehittämisessä. Viittomakieltä automaattisesti kääntävät laitteet ovat tuskin koskaan mahdollisia, mutta viittomakielen tutkimuksen apuvälineiden, esimerkiksi analyysiohjelmistojen, kehitystyölle tutkimuksellani on jo ollut annettavaa.”

Jantusen mukaan täytyy muistaa myös se, että suomalainen viittomakieli on vähemmistökieli. Tällaisen kielen tutkimus tuottaa ainakin välillistä hyötyä kieliyhteisölle, joka tutkimustietoon nojaten voi yrittää edistää kielitietoisuutta ja kielen asemaa enemmistön keskuudessa.

Tutkijanpestin lisäksi löytyi myös vaimo

Lukioikäistä Jantusta kiinnostivat kuvataiteet, elokuvien tekeminen ja valokuvaus. Kun Taideteollisen korkeakoulun ovet eivät avautuneet toisellakaan yrittämällä, päätti Jantunen hakea opiskelemaan kieliä. Hän ehti opiskella Helsingin yliopistossa englantia puolisen vuotta, ennen kuin yleisen kielitieteen teemat veivät miehen mennessään.

Jantusen palo kielentutkijaksi syttyi yleisen kielitieteen opintojen alussa. Hienot opettajat, innostavat kurssit ja laitoksen avoin keskusteluilmapiiri vaikuttivat tähän vahvasti.

Ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen Jantunen sai harjoittelupaikan Kuurojen Liitosta, tutkimus- ja sanakirjatyötiimistä. 

”Siivosin vuonna 1998 valmistuneen Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan pohjana käytettyä tietokantaa. Sen verran haastavalta uudessa kieliympäristössä untuvikkona työskentely tuntui, että kolmen kuukauden harjoittelujakson jälkeen olin jättämässä viittomakielialaa sikseen. Keskustelu silloisen esimiehen kanssa kuitenkin muutti suunnitelmani, ja sillä tiellä olen edelleen.”

Kuurojen Liitossa Jantunen työskenteli opintojensa ohessa lopulta yli neljä vuotta. Tätä kokemusta hän pitää erittäin arvokkaana johdatuksena viittomakielen tutkimusmaailmaan. Jäipä Jantuselle noilta ajoilta muutakin käteen: hän tapasi siellä tulevan vaimonsa. Nykyisin pariskunta on naimisissa ja heillä on kolme lasta.

Villityksenä frisbeegolf

Vapaa-ajallaan Jantunen viihtyy hyvin kotosalla perheen kanssa. Urheiluakin miehen tulee harrastettua. Talvisin hän on viettänyt paljon aikaa lasten kanssa laskettelurinteessä.

Pysäytyskuva frisbegolfin avausheittoliikkeen eli draivin loppuvaiheesta Riihivuori DGP:n alamäkiväylällä kesällä 2014.

”Viime vuosina olen hurahtanut frisbeegolfiin, ja kiertänyt kilpailuissa kansallisella tasolla. Viime kaudella taskuun napsahti ensimmäinen kilpailuvoitto Savonlinnasta amatöörien keskisarjassa. Tykkään viettää aikaa lajin parissa ulkona mukavien kavereiden seurassa. Kiekon hallinnasta saadun palautteen välittömyys on myös erinomaista vastapainoa väliin hyvinkin pitkäkestoisille työprojekteille!”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Tommi Jantunen